Kuka minä olen?

Tyttö tarinoiden takana-postaus saa nyt jatkoa haasteen muodossa. On paljon bloggareita, joihin haluaisin tutustua, joten toivon, että monet innostuvat haasteeseen osallistumaan. Mutta palataan haaste asiaan vielä lopuksi.




Viimeksi kerroin olevani pohdiskelija, joka tekee ajoittain itsensä ja HerraMiehen hulluksi tällä piirteellään, mutta jonka vuoksi saamme usein myös hyvät naurut. Tuuli Annikan tuvassa-blogin Ansu tarttuikin tähän ja pyysi kertomaan, millaisia asioita pohdiskelen. Olen yrittänyt ihan miettiä (yllätys sinällään) tätä vähän tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna : ihan kaikkea! Saatan esimerkiksi jäädä pohtimaan ihan valtavasti, mitä joku ihminen oikeasti tarkoitti sanoessaan jotain ja pohdin hänen ilmeitään ja eleitään. HerraMiestä aina naurattaa tämä ja sanookin, että no mitäpä jos tarkoitti ihan sitä mitä sanoi. No mutta kun! Eihän se nyt ole noin yksinkertaista! Pääsette varmaan jyvälle, mitä tarkoitan? Onneksi ihan kaikki keskustelut eivät tähän johda, mutta varmaan jokainen tietää sen, että toisinaan ihmiset sanovat jotain muuta, mitä tarkoittavat ja yleensä se näkyy heidän eleistään tai ilmeistään. 

Minulle on ollut ihan äärimmäisen vaikeaa oppia ylipäätään ihmisten kanssa sosiaalisia taitoja. On ollut käsittämättömän hämmentävää se, että sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista tai se, että vaikka en pitäisi jostakusta, niin hänen kanssaan pitää kuitenkin tulla toimeen. Koin sen aina valehteluksi ja olin itse aivan hirveä törkysuu, kun en halunnut valehdella. Olikin pieni opetteleminen siinä, että älykkääseen kanssakäymiseen kuuluu tietynlainen hienotunteisuus... 

Pohdin paljon myös syitä asioihin. Toisaaltahan tämä piirre on tosi hyvä, koska liittyy osittain tiedonjanoon. Haluan tietää, miksi asiat toimivat tietyllä tavalla. Etenkin opiskellessani lähihoitajaksi tämä piirre osottautui melko hyväksi. Opiskelu tietysti oli todella rankkaakin sen takia ja olisin päässyt monessa asiassa paljon helpommalla ilman tätä piirrettä, mutta opin oikeasti paljon ja pystyn hyödyntämään tietoa käytännössäkin paremmin. 

Olen pohtinut valtavasti menneisyyden vaikutusta ihmiseen. Itse kuulun AAL:in, eli alkoholisten aikuisiin lapsiin. En käy tapaamisissa tai muuta sellaista, vaan yksinkertaisesti vanhempani olivat molemmat täysiä alkoholisteja, joiden vuoksi lapsuuteni on ollut sellainen, jota en toivoisi kenellekkään. Pääsin 7-vuotiaana sijaisperheeseen maalle ja luulen, että tämä on se syy, miksi itselleni jäi kaipuu aina maalla asumiseen. Maalla olen kokenut turvaa ja saanut ensimmäisen oikean kodin! Tietysti lapsuuteni on vaikuttanut itseeni muutenkin ja usein olen pohtinut, että mikä on ihan oikeaa minuutta ja mikä sitten taas sivuoiretta menneisyydestä. Kuka MINÄ olen, on kysymys, joka ajoittain tekee minut ahdistuneeksi ja levottomaksi. En ehkä koskaan saa sitä tietää, mutta tietääkö kukaan muukaan? 

Pyrin olemaan hyvä kaikessa mihin ryhdyn. Ei siis riitä, että olen ja teen, vaan haluan olla hyvä, usein myös tosi hyvä. Äitiys on tietysti tärkein asia, jossa haluan olla hyvä. Mutta kuten jokainen äiti, koen välillä hirveää riittämättömyyttä ja syyllisyyttä. Tarvitsisin pitemmän pinnan ja toivoisin, etten äräsisi lapsilleni niin usein. Kuitenkin pyrin ajattelemaan, että olen hyvä äiti lapsilleni. Teen kaikkeni, jotta heillä olisi hyvä olla ja heistä kasvaisi tasapainoisia, onnellisia aikuisia. Noh, tietenkään heidän onnellisuus ei ole kokonaan minun varassani ;) Pyrin olemaan myös hyvä vaimo, ystävä ja hoitaja. 




Se, että haluan olla hyvä tai tosi hyvä, menee ajoittain ehkä vähän överin puolelle ja väsytän itseni sillä jatkuvalla parempaan pyrkimisellä. Eli hyvin kaksiteräinen miekka tämä piirre. Kuitenkaan en halua sitä vaihtaa itsestäni mihinkään. 

Olen aina ollut hurahtaja. Kun innostun jostakin asiasta, se meinaa viedä kaiken huomioni ja haluan tietää siitä paljon ja vielä vähän enemmän. Lapsena olin aivan hulluna akvaarioihin ja niitä on ollut minulla myös aikuisena (enää ei ole, koska HerraMies ei suostu siihen, että meillä olisi niin paljon vettä olohuoneessa). Tiesin paljon kaloista ja kasveista. Kuitenkaan tämä kemiallinen puoli ei niinkään minua kiinnostanut, joten siihen en perehtynyt niin tarkasti.

Musiikki on itselleni todella tärkeää, mutta joudun rajaamaan sitä, mitä kuuntelen, koska musiikki vaikuttaa minuun niin paljon. Jos kuuntelen surullista musiikkia, alan ahdistumaan. Vanhat tunteet nousevat pintaan ja vaikka järjellä tiedän, ettei niillä ole enää mitään vaikutusta, niin silti voin huonosti. Kun kuuntelen pirteää ja iloista musiikkia, olen paljon virkeämpi ja iloisempi. Pääsääntöisesti kuuntelen musiikkia autossa, vola täysillä ja laulan mukana niin, että kitarisat reiluu! Enkä välitä tuon taivaallista, miltä se näyttää muiden liikkeellä olijoiden mielestä :D 




Heittäydyn hetkiin ja niinkuin kerroin, tietynlainen teatraalisuus kuuluu minuun ja meidän perheeseen. Ei niinkään sellainen, että katsokaa nyt minua ja tässä maailmassa ei ole ketään muuta kuin minä. Lähinnä semmoinen tilanteeseen heittäytyminen ja siitä pienen show´n tekeminen. Tätä on vaikeaa selittää, mutta varmasti ne, jotka kanssani ovat tekemisissä, tietävät heti, mistä on kyse. Olen melko eleikäs ja ilmeikäs, ajoittain myös äänekäs heittäytyessäni tilanteeseen ;)




Kerroinkin pohtivani menneisyyden vaikutusta ihmiseen. Kuitenkin pyrin ajattelemaan vähemmän mennyttä ja tulevaa. Sen sijaan yritän ajatella tätä hetkeä. Koska lopultahan kaikki mikä merkitsee, on tässä hetkessä. En pysty muuttamaan menneisyyttä, mutta en myöskään tekemään tulevaisuutta, ellen elä tätä hetkeä ensin. 

Paneudun asioihin, jotka tekevät minut onnelliseksi. Olen joskus ollut masentunut ja joskus pelkään sen palaavaan. Se on pelottavaa aikaa. Siksi pyrin tekemään elämästäni sellaista, että oikeasti olen onnellinen. Perustyytyväisyys tai tasaiset tunteet eivät kuulu minuun. Olen suurien tunteiden ihminen. Mutta pyrin siihen, että ne suuret tunteet ovat mukavia ja kivoja! Niiden annan vallata itseni kokonaan, enkä välitä siitä, ajatteleeko joku muu, että tuo nainen on ehkä vähän kajahtanut (ja tietysti jos joku niin ajattelee, niin sehän on minusta vain mahdottoman mahtavaa, khih). Yleensä minusta näkee, miltä minusta tuntuu. Jos olen vihainen, se näkyy. Jos olen iloinen, se näkyy. Ainoa, jota en näytä on suru. Tai niin olen kuvitellut... Muutamat ihmiset kuitenkin osaavat senkin nähdä, joka on ollut todella hämmentävää... Joka tapauksessa, koska tunteet ovat suuria, pyrin siihen että ne ovat positiivisia :) 



Tuppaan olemaan kynnysmatto-tyyppi ja tätä pyrin muuttamaan itsessäni. Yritän opetella sanomaan, jos joku asia ei ole minusta oikeasti ok tai jos se minua satuttaa. Kuitenkin se on hirveän vaikeaa, koska haluan olla kiva ja mukava tyyppi. Ja ikävä kyllä, jotkut sitä piirrettä käyttävät hyväkseen sumeilematta. 

Kuitenkin suurin osa ihmisistä on aivan ihania ja tykkään muista. Joskus kuitenkin tarvitsen hiljaisuutta ja omaa rauhaa. En ehkä niinkään halua olla ihan yksin (koska silloin on oikeasti liikaa aikaa ajatella), mutta ilman ulkopuolisia ihmisiä. Vaikka rakastan olla muiden kanssa, niin silti väsyn siitä, kun kokoajan tulkitsen muita ja yritän mukautua olemaan sellainen kuin tilanteissa kuuluu olla. 




En suoraan sanoen oikein tiennyt, mitä kirjoitan, kun tämän postauksen aloitin. Kuitenkin, tälläinen minä olen, vaikkei tämä(kään) vastannut siihen, kuka minä olen. Ehkäpä riittääkin, kun tietää millainen on... Ja sekin muuttuu ajan saatossa jokaisen kohdalla! 




Sitten siihen haaste-osuuteen. Paljon kiertää nyt Ystäväkirja-tyyppisiä haasteita, jotka ovat tosi kivoja ja hauskoja, mutta tähän haasteeseen en anna valmiita kysymyksiä, joihin vastata. Vaan toivoisin sinun kertovan itsestäsi vapaasti, millainen sinä olet? Voit itse valita, mitä asioita kerrot ja millä tavalla.  

Vaikka Maatiaiskanasen Elämää-blogi kuuluu puutarha-kategoriaan (jota joskus pohdin, että olenko kuitenkin väärässä paikassa, kun kerron paljon muustakin?), niin luen monen eri kategorian blogeja. Olettaisin monen muunkin tekevän niin. Haastaan siis hyvin erilaisten blogien kirjoittajia tähän ja toivon, että sinäkin teet niin! Ja heiii, jos et saa haastetta ja haluat osallistua, niin ota koppi vaan! 


Eli lyhyesti haasteen säännöt:

- Kirjoita itsestäsi otsikolla Kuka minä olen? Voit valita, mitä itsestäsi kerrot ja millä tavalla. Kuitenkin tavoitteena on saada tutustua sinuun!

- Haasta 3-5 bloggaajaa, joihin haluaisit tutustua, mieluiten hyvin erilaisista blogeista! Kerro myös, miksi haluat tutustua juuri näihin bloggaajiin!

- Kerro, kuka sinut haastoi

- Kerro, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogin Hilulta.


Itse haastan seuraavat bloggaajat:

Päden pajan kirjoittajan Päden.  Päde on ihastuttavan lämminhenkisen oloinen ihminen, joka on todella taitava käsistään. Blogin tunnelma ja kuvat ovat todella kauniita.  Luulen, että moni muukin haluaa päästä lukemaan Päden postauksen tästä aiheesta <3

Minäkö keski-ikäinen? blogin Tiian. Olen hypännyt Tiian kelkkaan vasta melko lyhyen ajan sisällä ja olen saanut vaikutelman elämän iloisesta ja humoristisesta tyypistä, jonka kirjoituksia on kiva lukea. 

-Pinkit korkokengät-blogin Maijun. Maiju kirjoittaa paljon kauneus-asioista, joista itse en ymmärrä yhtään mitään! En siis oikeasti yhtään mitään! Kuitenkin postauksia on hauska lukea ja Maijun oma herskyvä persoonallisuus on melkoisen ihastuttavalla tavalla esillä hänen blogissaan. Etenkin kuvissa. Ne saavat niin hyvälle tuulelle ja hymyn huulille <3

Mummon päivitykset- blogin Kirsti. Tiedättekö sen ihmisen, jota et ole koskaan nähnyt, mutta josta tietäisit pitäväsi? Kirsti on juuri sellainen tyyppi ollut minulle! Ystävällinen, kiltti ja aivan ihana persoona! 

Puutarhurin Majan Minnan. Minna kirjoittelee siirtolapuutarhasta ja tykkää kissoista. Minnasta on tullut itselleni kuva rauhallisesta ja mukavasta ihmisestä. Olisi kuva päästä tutustumaan häneen (ja tietää, onko hän oikeasti rauhallinen?) :)


Oli ihan hirveän vaikea rajata, keitä heitän haasteella, koska käyn monissa blogeissa vierailuilla ja niiiiin moneen haluaisin tutustua! Toivotaan, että haaste ottaa tuulta purjeisiin ja pääsen tutustumaan moneen bloggaajaan <3  Kaikistahan tulee jonkinlainen mielikuva, tiedättehän! Hauska nähdä, kuinka monen kohdalla tämä mielikuva piti paikkansa!


Haasteeseen osallistuneita blogeja;
Mummon päivitykset
La La Lilja

45 kommenttia:

  1. Ensinnäkin, Jouduin nieleskelemään monta kertaa lukiessani postaustasi, roskiakin meni silmiin, eivätkä ne punoita enää pelkästä valvomisesta. ❤️. Myös kuvasi ovat hienot. Olet tosi ilmeikäs. Kun sain kurkistaa elämääsi, mieleeni, tuli hassu ajatus. Kirjoitin viisi vuotta sitten omaelämänkerrallisen romaanin Positio 16093. Sitä on ollut kirjastoissa. En tiedä, onko enää. Jostain syystä haluaisin sinun lukevan sen. Kiitos haasteesta. Kun toivun lomasta, otan siitä kopin. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kirsti *halaa* Olen tänään menossa kirjastoon, niin kysäisempä tuota kirjaasi. Luen sen erittäin mielelläni <3

      Poista
  2. On mukava lukea aina ihmisistä blogien takana. Tämä teksti jopa kosketti. Asiat, joita olet lapsuudessa kokenut, sellaista ei toivoisi kenellekään. Lämminhenkistä viikkoa! Jos ennätämme, niin tartumme haasteeseen jossain vaiheessa myös. Voi olla, että menee ensi vuodelle, kun niin kiirettä loppuvuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jani :) Toivottavasti kerkiätte jossakin vaiheessa ottamaan haasteen vastaan. Olitte mielessäni , kun pohdin ketä haastaisin :)

      Poista
  3. Olet kovan kautta kasvanut ja sitkeän ihailtava nuori ihminen! Olen iloinen, että olen blogitavannut sinua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leila <3 Minäkin olen iloinen, että olemme kohdanneet <3

      Poista
  4. Minullakin on tuo sama ominaisuus että pohdin kaikkea. Se on mukavaa ja kiinnostavaa ja antoisaa niin kauan kuin ei aivot nyrjähdä 🙂 En ole alkoholistin lapsi mutta isäni on ja se vaikuttaa ihmisen sisimpään. Sitä kantaa jossain muodossa aina sisällään. Kova taakka ihmiselle, etenkin lapsena. Mutta lapsi on ihmeellisen joustava olento ♥️ Huumorillakin pääsee eteenpäin. Sinä kertoilet itsestäsi hauska pilke silmässä, tuokin kohta missä toteat olevasi suurten tunteiden ihminen. Mukavaa päivää ja bloggailemisiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu; aivot nyrjähdä <3
      Kyllähän se alkoholin huurteinen kasvuympäristö jälkensä varmasti jättää jokaiseen joka sielä joutuu olemaan. Lapset todella ovat sopeutuvaisia ja huonoistakin asioista voi saada lopulta voimaa! Huumori auttaa moneen asiaan. Joskus joku on vähän sanonutkin kieroutuneesta huumorintajustani, mutta se on minun voimavarani ja osa minun persoonallisuutta :)
      Mukavaa päivää Sinullekkin ja bloggaillaan <3

      Poista
  5. Mitäpä tuohon voi sanoa. Alkoholi pilaa luvattoman monen lapsuuden. Monelta myös aikuisuuden. Surullista. Onneksi pääsit pois maalle ja hyvään kotiin. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  6. Rohkea avautuminen kipeistä asioista, arvostan, moni ei uskaltaisi tai kehtaisi.Mutta kuten sanottu, vaikeista lähtökohdista huolimatta voi selvityä ja kasvaa hyvään aikuisuuteen, ja se jos mikä on hienoa. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Menneisyys on kuitenkin aina kulkenut mukana, enkä ole sitä koskaan salaillut. Olen sinut sen kanssa, ettei vanhempieni teot ole minun syytäni tai aiheuttamia. Toki tiettyjä arpia se on jättänyt, mutta niiden kanssa voin elää :) Ehkä vähän yllätyinkin, kun huomasin, että lukijoille tämä oli "pelottava" aihe ja menneisyys nousi tämän tekstin huomatuimmaksi asiaksi :D
      Mukavaa viikkoa myös Sinulle :)

      Poista
  7. Ihanasti ja rehellisesti kirjoitat ja raotat myös lapsuuttasi, jollaista ei soisi kenellekään, mutta joka kuitenkin sinun ohellasi on ollut ja on edelleen monen lapsen kohtalona. Toivon, että moni samankaltaisen kohtalon läpikäyneestä saa tästä uskoa elämäänsä ja selviytyy laillasi voittajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan niin! Joskus vaikeat asiat voivat kääntyä vahvuudeksi. Itse olen tähän pyrkinyt :) Mukavaa tiistaita Sinulle :)

      Poista
  8. Upeaa rehellisyyttä!Arvostan satasella.Tunnen sielujen sympatiaa hyvin monessa kirjoittamassasi asiassa.
    Tuo ihmisten mikroeleiden, ilmeiden ja muun jatkuva pohtiminen ja tulkitseminen käy työstä?Ja miten tässäkin tilanteessa kuuluisi nyt olla. Olen itse samanlainen ja se kuormittaa hyvin paljon päivän mittaan sosiaalisissa kanssakäymisissä.Sinäkin varmasti aistiherkkänä pystyt "lukemaan" ihmisiä ihan taakaksi asti. Sitä yksinoloakin ja omaa rauhaa oman perheen kanssa kaipaa paljon enemmän, kuin normi ekstrovertti, kala vedessä uiva sosiaalisten taitojen suveneeri hallitsija.Toivon, että opit pitämään jo nuorempana puolesi etkä enää viisikymppisenä joudu kynnysmattona pohtimaan, kuinka kiltteyttä käytetään häikäileättömästi hyväksi, niinkuin esim. minä täällä. :)Nyt vanhemmiten olen kyllä kääntynyt muista enemmän poispäin tavoittelemaan niitä omia unelmia, kun jotenkin on antanut periksi, että kiltteydellä mitään saavuttaisi.Härskit ja vahvat vain porskuttavat. ;)
    Jatka sinä omana upeana itsenäsi,älä yritäkkään muovautua odotuksiin. Olet ihana.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos <3 *halaa*
      Olisi joskus kiva, kun löytyisi itsestään nappula, jota painamalla menisi OFF-tilaan tuo tulkitseminen. Onneksi ikä tuo viisautta ja taitoa käsitellä omia tunteitaan ja kykyä pitää omat puolensa (ja toivoa, että useimmiten omien puolien pitäminen ei satuttaisi muita).
      Mukavaa päivää Sinulle ja kiitos tästä ihanasta kommentistasi <3

      Poista
  9. Hieno ja rohkea kirjoitus! Lapsuuden kokemukset jättävät jälkensä aina - olivat ne sitten hyvät tai pahat - ja sinulla varmasti sellaiset, ettei niitä yhdenkään lapsen pitäisi joutua kantamaan.
    Huomasin monessa asiassa omaavani samoja piirteitä kanssasi: olen pohdiskelija ja syiden ja seurausten pohtimiseen saattaa kulua tovi jos toinenkin. Iän myötä olen jo hieman hellittänyt tuosta vaatimuksesta olla aina hyvä kaikessa - mutta edelleenkin ihmettelen välillä, kuka minä olen;)
    Sen tiedän, että muihin ei kannata itseään verrata eikä elää muiden odotusten mukaan. Huomisestakaan emme tiedä ja meillä on vain tämä hetki. Eletään se täysillä - ja kyllä siihen välillä sitä teatteriakin mahtuu;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ihana kuulla, että muutkin painivat näiden samojen asioiden kanssa. Tai no, tietenkään ei ole kiva, että joku muukin joutuu siitä kärsimään, mutta vertaistuki on lohdullista!
      Elämä on hieno juhla. Kuuluuhan juhliinkin pientä draamaa ajoittain ;)
      Mukavaa päivää Sinulle <3

      Poista
  10. Oli kiva lukea asioista, joita pohdit, kiitos tästä. Luulen, että lapsuutesi vuoksi olet taipuvainen pohtimiseen. Haluat varmistaa ja selvittää asioita, koska lapsuutesi oli ailahtelevaista ja hämmentävää. On mahtava lukea, miten hieno äiti sinusta on tullut, vaikka asiat voisivat olla toisin. Olet todella vahva ja upea tyyppi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansu <3 Ja kiitos kysymyksestäsi, siitä tämä kirjoitus taisi lähteä kulkemaan :) Luulen myös, että lapsuus tekee tuon pohdinnan ja tulkitsemisen tarpeen.
      Mie todella tallennan sin sanat min sydämeen, kiitos <3

      Poista
  11. Ihana postaus ja kuvat..olet kyllä niin aito, kaunis ja rohkea nainen❤️ Minä jäin monessa kohtaa pohtimaan...Tuollainen lapsuus takana..monen se voisi katkeroittaakin, mutta sinä olet kovin ystävällisen, välittävän ja hyväntahtoisen oloinen "luonnonlapsi", tuollaiset lapsuuskokemukset voi olla toisaalta myös melkoisen vahvuuden lähde...osaa varmasti arvostaa tiettyjä asioita eri tavalla, kuin ns.normaalin lapsuuden eläneet..Kodin ja perheen merkitys on aina valtava.. Postauksistasi huokuukin se yhdessä tekemisen/olemisen ilo ja onni❤️ Toivonkin sinne teille kaikkea hyvää nyt ja tulevaisuudessa!! Kiitos myös haasteesta, sitä täytyykin alkaa miettimään sopivan hetken tullen:) Mukavaa viikkoa!❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde <3 Olen pyrkinyt kääntämään huonot kokemukset vahvuudeksi (ainakin pääosin) ja ajatellut usein itsekkin tuota, että osaan arvostaa sellaisia asioita, joita monet eivät arvosta. Luottamuksen arvoisuus, ystävällisyys, se ettei tarvitse pelätä tai ruoka, mikään niistä ei ole koskaan itselleni itsestäänselvyys. Ja perhe, siitä olen todella kiitollinen <3
      Innolla odotan postaustasi aiheesta <3 Mukavaa päivää ja viikkoa myös Sinulle <3

      Poista
  12. Hei, tulin vastavierailulle blogiisi! Sinulla on tosi kiva blogi, klikkaudun lukijaksi. :)
    Tämäkin on tosi mielenkiintoinen, rohkea postaus. Tuo itseltään vaatiminen kuullostaa niin tutulta... Itse toivon että oppisin olemaan armollisempi, koskaan ei tavoita vaatimuksia jos itse koko ajan nostaa rimaa.. Toki myös pohtiminen on tuttua puuhaa. Iän mukana olen jotenkin vähentänyt "turhaa" värkkäämistä. Ajattelen, että mitä turhia, en jaksa. Aivan sama, mitä muut ajattelevat, jos itse olen tyytyväinen enkä vahingoita ketään.
    Mahtava juttu että olet rakentanut itsellesi noin hyvän elämän, vaikka vanhempiesi takia elämän alku on tainnut olla aika haastava!
    Kaikkea hyvää viikkoosi!
    T.Sumi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sumi! Olet erittäin tervetullut porukkaan mukaan <3
      Itse sitä välillä on itsensä pahin vihollinen, jolle ei tunnu riittävän mikään. Joskus se tosin on hyväkin, koska siten yltää korkeuksiin, mutta toisinaan se on liian väsyttävää ja raadollistakin. Jos itseensä on tyytyväinen ja omiin tekemisiin, on paljon helpompi olla. Toisten hyväksynnällä ei saa itseään onnelliseksi koskaan, jos itse ei ole tyytyväinen itseensä.
      Kiitos mieltälämmittävästä viestistäsi <3 Mukavaa viikkoa myös Sinulle!

      Poista
  13. Vau mikä postaus ja nostaisin hattua sinulle jos sellainen olisi päässäni. Arvostan ja rakastan näitä tällaisia postauksia, avoimia ja pohdiskentelevia, en jaksa aina lukea mitä kukanenkin on ostanut jne... vaikka kivaa luettavaa nekin on. Melkein joka kohtaan pystyin samaistumaan paitsi tuohon alkoholikohtaan mutta siinä kohtaa laitoin viestin ystvälleni joka tietää mitä tuollainen lapsuus on, pyysin häntä lukemaan postauksesi <3
    Täällä yksi lukija joka on masentunut, kerran jos toisenkin ja sitä nyt hoidetaan pitkällä psykoterapialla, musiikki on taas oma lukunsa josta olenkin joskus kirjoittanut, todellakin aiheuttaa valtavia tuntemusksia.
    Olen joskus liiankin avoin ja luottavainen eli ehkä jopa hieman naivi uskomaan ihmisistä vain pelkkää hyvää ja sitten saankin puukon iskun selkääni.
    Mitä tulee kynnysmattouteen niin sitäkin haluan terapialla alkaa hoitamaan itsestäni pois. Jään ihan liiaksi analysoimaan mitä joku sanoi tai ilmeellään tarkoitti, voin hyvinkin pohtia kyseistä tilannetta viikkojakin ja näin ollen pilata itseltäni monta hyvää hetkeä.
    Voisin tähän kirjoittaa sinulle vaikka romaanin tästä postauksesta mutta pakko lähteä töihin. Voin siis vain sanoa että aivan kuin olisin lukenut omaa kirjoitustani. Halauksia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kohtalotoverini <3 Psykoterapia on varmasti tosi hyvä juttu. Sieltä saa itselleen työkaluja tilanteiden ja tunteiden käsittelyyn. Ja ne työkalut kulkevat elämässä mukana, jolloin ne saa kaivettua esiin tarpeen tullen <3
      Mielummin uskoo ihmisistä hyvää ja välillä pettyy, kuin se, ettei koskaan usko toisista mitään hyvää ja katkeroituu/suree sen takia aina. Joskus lempilausahdukseni oli : pessimisti ei pety. Nykyään käytän sitä lähinnä: pessimisti on pelkuri ;) HerraMies ei ymmärrä tätä ollenkaan :D
      Ihanaa päivää Sinulle ja kiitos kommentistasi. Lämmitti mieltä todella paljon *halaa*

      Poista
  14. Ihana olet ja samaistuin luonteeseesi täysin, kuin olisit minusta kirjoittanut, paitsi että olen itse aika eleetön. Luulen, että olen blogini puolessa niin paljon jauhanut itsestäni, että koen hieman vaikeaksi kertoa itsestäni näitä asioita yksittäisessä postauksessa. Toki on henkilöitä kuten sinä, joka olet hypännyt kelkkaan vasta nyt, mutta etenkin viimeisen postauksen valossa ja sinne taas anonyymien negatiivisten kommenttien aiheuttamana, tämä oma postaus saa ainakin hieman odottaa, juuri nyt on sellainen fiilis, ettei taas jaksa kuulla negatiivisia kommentteja persoonastani. :) Haaste otetaan talteen ja pidetään mielessä. <3 Ihanaa, että olet kelkassa mukana ja täälläkin ollaan visusti.

    Kivaa viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3 Kurjia nuo anonyymien negatiiviset kommentit :( Voin kuvitella, kuinka kurjilta ne tuntuvat *halaaa* Mutta jossakin vaiheessa jos tuntuu, että haluat haasteeseen osallistua, niin pidä ihmeessä mielessä :) Kiva yhdessä körötellä <3
      Mukavaa viikon jatkoa myös Sinulle :)

      Poista
  15. Oli tosi hienoa lukea tämä ja aistia elämästä selviämisen ja sen merkityksen oivaltaminen. Tämä kävisi melkein sellaisenaan omaksikin kertomuksekseni.

    Tsemppiä jatkossakin ja jokainen on oman elämänsä rinsessa ♥

    VastaaPoista
  16. Hauskat "muotokuvat" pohdintojen välissä! Ihailen rohkeutta avata omia yksityisiä asioita ja varmasti näistä pohdiskeluistasi on jollekin toiselle hyötyä. Tuntuu hyvältä kohdata vaikkapa täällä jonkun ajatuksia, jotka kulevat samoja kiemuraisia reittejä kuin omat. Mukavaa marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Pirkko! Niin, voihan se olla, että joku löytää tästä vertaistukea ja lohtuakin itselleen :) Mukavaa marraskuuta myös Sinulle!

      Poista
  17. Kiitos haastavasta haasteesta kananen! <3 Otan sen vastaan, joten saat kyllä tietää olenko oikeasti rauhallinen. :) Oli kiva lukea pohdintojasi siitä millainen olet. Vaikutat iloiselta ja värikkäältä persoonalta, mutta myös huolehtivalta ja herttaiselta. Voin paljastaa, että myös minä olen hurahtaja. On aivan totta, että ihminen muuttuu ajan myötä. Lisäksi jokainen näkee toisen omin silmin ja kuva voi olla ihan erilainen kuin se millaisena itse itsensä näkee. "Kuka minä olen?" onkin siten aika haastava kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kun otat haasteen vastaan :) Kiva päästä tutustumaan sinuun paremmin <3
      Kiitos kauniista sanoistasi <3 Mukavaa marraskuuta :)

      Poista
  18. Pitää tarttua tuohon alun tekstissä mainitsemaasi, että sitä jää miettimään muita merkityksiä toisten sanomisille, niin itse teen tätä samaa. mutta kävin äsken miettimään, että miksi, koska itse kyllä tarkoitan mitä sanon, miksi funtsin jotain (negatiivista?) toisista joskus? Hämmentävää. Osaan kyllä jos yhtään koen tarvetta sille piikitellä ja olla sarkastinen, mutta ehkä sarkastisuus kietoituu huumorin ympärille. En tiedä mitä tässä koitan selittää, ehkä sitä että onko se jotain epävarmuutta, kun näin miettii toisista? No, en ala täällä sinun kommenttiboxissa analysoimaan sen enempää :) Kivaa pakkaspäivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuokin! Kuitenkaan kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia ja jotkut osaavat olla jotenkin todella taitavan kohteliaita silloinkin kun ajattelisivat jotakin muuta. Mutta se, että onko se hyvä vai huono piirre, niin sitä en tiedä. Puolensa molemmmissa :D
      Mukavaa pakkaspäivää myös Sinulle! Täällä ainakin on aivan ihana keli :)

      Poista
  19. Hieno kirjoitus <3. Ihana lukea rehellistä ja aitoa tekstiä, siitä mitä on. Aurinkoista viikon jatkoa Sinulle :)

    VastaaPoista
  20. Sinä et olisi sinä ilman kaikkia kokemuksiasi! Enkä minä taas minä! Minusta se, että on elänyt myös siellä ns. murheen laaksossa antaa ihmisen elämään sävyjä! Se näkyy ja tuntuu. Hyvä niin! En tarkoita, että murheita ja ikäviä asioita erityisesti tarvisi elämään, niitä vaan tahtoo tuppaantua itse kullekkin. Toisaalta tunnen pari sellaista ihmistä, joiden elämä on mennyt todella leppoisasti ja sen myöntävät itsekkin! Joskus melkein tulee tippa linssiin, miten naiveja puhuvat! Murheet ovat sitä luokkaa, että tarjoustuote loppui kaupasta tai ei osaa päättää minkä värisen maton ostaisi! Tosin, jos joskus jotain tapahtuisi, niin en tiedä kestääkö tällainen ihminen, vaan murtuu totaalisesti! On sekin nähty. Eikä sitä kohtaloaan voi valita...Minusta tuntuu, että saan kunnon iskun elämältä n. 7 vuoden välein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin olen ajatellut ❤ Pahastakin voi seurata hyvää. Joskus se vaatii vähän työtä, mutta kuitenkin. Jokaisen iskun jälkeen tavallaan on vahvempi. Tietää, että vaikka sattuu, niin silti selviää. Onhan sitä selvinnyt aina ❤

      Poista
  21. Ihanan riipaiseva, rehellinen teksti!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3 Nähdään taas!