Kukkivaa onnellisuutta

Viikonloppu alkaisi olemaan loppusuoralla. Onkin ollut aivan ihana viikonloppu! Paljon puutarhassa oloa, Viherpeukaloiden Puutarhapäivillä käynti ja ystävän kanssa vietetty saunailta. Jos nyt ei olisi onnellinen, niin sitten olisi jokin pahasti vialla. 

Puiden kukinta yltyy yltymistään. Kirsikkapuut aloittavat tavallaan toista kierrosta, kun osa puista on vähän varjoisammassa paikassa ja ne vasta aloittelevat kukintaan. Omenapuut ovat täynnä nuppuja, joita alkavat availemaan ja koristeomenapuu on niin täynnä kukkia, että olen aivan mykistynyt sen upeudesta. Tulppaanit ovat parhaimmillaan tällä hetkellä, joten loistoa riittää! 

Paljastan teille jotain, joka kauhistuttaa nyt itseäni näin jälkikäteen. Silloin kun emme olleet vielä muuttaneet tänne, vaan kävimme paikkaa vain katsomassa (kävimme siis useampaan kertaan, vaikka kaupat oli jo lyöty lukkoon), niin meillä oli suunnitelmissa kaataa tämä koristeomenapuu. Emme olleet nähneet sen kukintaa ja emme nähneet tässä mitään erityistä. Puu, joka ei tuota edes kunnon syötäviä omenoita, vaikutti turhalle. Sovimme kuitenkin, että odotamme näkevämme tämän kukinnan. Viime vuonna se ei järin häävi ollut, mutta aloin ajattelemaan, että puu tuohon sopii, vaikkei niin ihmeellinen olekkaan. Tänä keväänä olen monesti pyytänyt puulta anteeksi sitä, kuinka typerä olinkaan. Katsokaa, miten upea hän on! Kuviin en edes saa sitä uskomatonta loistetta. Tämä on jotain aivan käsittämättömän ihanaa! 









Puu on jo tosi iso  ja se on aivan täynnä kukkia! Ihan mieletöntä! Oih ja voih!






Muut omenapuut tosiaan vasta aloittelevat kukintaansa, mutta nuppujen määrästä päätellen kukinnasta tulee erittäin vaikuttava. Tiedättekö, mie niin rakastan omenapuiden kukkia!!! Nuput ovat melkein piilossa vielä näin laajassa kuvassa, mutta lähempää katsottuna niitä todella piisaa.















Toivottavasti tänä vuonna saadaan runsas sato omenoista. Syksyllä on sitten kiva tehdä pakastin täyteen herkullista omenahilloa. Alkaa taas puurokin muksuille maistumaan, kun saa hilloa pielle.


Istutimme myös uuden omenapuun HerraMiehen kanssa. Talon vieressä olevaa mettäaluetta on alettu raivaamaan ja haluan saada sinne tulevaisuudessa hedelmäpuita perennaistutusten lisäksi. Tämä lienee niitä "kymmenen vuotis suunnitelmia". Tässä perheomenapuussa on kolmea lajiketta; Keltakaneli, Pirja ja Sandra. Olen kauan jo haaveillut perheomenapuusta, mutta kokenut ne aina liian kalliiksi. Nyt Hankkijalla oli keväällä tarjouksessa nämä ja pakkohan se oli sitten käydä ostamassa.  Omenapuun lisäksi haluan tuohon alueelle myös aprikoosi- ja persikkapuut. Elli-aprikoosi vaikuttaa aika hyvältä ja olisi Ilonalle sopiva nimikkopuu, kun hänen ensimmäinen nimi on Elli.






Uusi puukin jo kukkii. Ties vaikka pääsisimme jo tänä vuonna maistamaan sen omenoita.






"Siimeksen" kirsikkapuut vasta aloittavat kukintaansa. Aika mahtavaa, kun pääsee kahdessa erässä nauttimaan tästä upeudesta. Tai no, ei edellistenkään kukinta vielä ole loppunut, mutta silti tällä tavalla kirsikkapuiden kukinta-aika tulee todella pitkäksi. Mahtavaa!














Tulppaanit ovat tosiaan parhaimmillaan. Olen tämänkin kertonut moneen kertaan, mutta todella rakastan tulppaaneita. Taidan saman todeta kaikkien kukkien kohdalla... Tälläisiä tulppaaneita kukkii puutarhassa tällä hetkellä. Ihan kaikkia tässä ei ole, mutta suurin osa.






















































Osa narsisseista jo lopettelee kukintaansa, mutta muutama uusi on vasta aloittanut. 









Ruusujen juurelle laittelin tänään Kekkilän Katemultaa, joka on todella näppärä tuote. Olen siitä tehnyt postauksen, mutta kerron tässä vielä lyhyesti siitä. Katemulta levitetään siis keväällä ja sitä voidaan käyttää perennoille, pensaille ja puille. Kekkilän Katemulta on kalkittua ja siihen on lisätty luonnollista humusyhdistettä, joka vahvistaa juuristoa edistäen kasvien kasvua ja runsaampaa kukintaa. Katemulta säilyttää maan kosteutta, jolloin kevättuulet eivät pääse kuivattamaan sitä. Se vähentää rikkaruohojen itämistä ja vähentää kitkemisen tarvetta. Erillistä kevätlannoitusta ei tarvita. 

Tuo ruusu-alue näytti aivan hirveältä ennen Katemullan levitystä, mutta nopeasti sen ilme muuttui. Kuusamat näyttävät sille, että lähtevät vain juurelta uudelleen kasvamaan. Vielä en ole raaskinut niitä leikata, kun olen ajatellut odotella rauhassa, josko alkaisivat vanhoista oksistakin tekemään uutta kasvua. 





Tästä pääset  postaukseen, jossa olen kertonut Katemullan käytöstä perennapenkeissä.  Tasan kaksi viikkoa sitten tein tuon perennapenkkien kevätsiivouksen Katemultaa käyttäen ja minusta ainakin näyttää sille, että kasvit ovat tuotteesta tykänneet. Myöskään rikkaruohot eivät ole kasvaneet niin innokkaasti kuin yleensä.










Sama penkki vähän eri kuvakulmasta. Nuo talvetetut kasvit ovat tuossa seinustalla sen takia rivissä, että suojasin ne eilen illalla harsolla, kun pelkäsin hallaa. Nyt ne odottelevat, että vien ne lopullisille paikoilleen. 






Ne kasvit, joille en laittanut Katemultaa, lannoitin Kekkilän Kevätlannoitteella. Omenapuut, marjapensaat, osan kärhöistä ja kasvimaat lannoitin sillä.  Kevätlannoite on rakeinen yleislannoite koko pihan kasveille. Se herättää monivuotiset kasvit hyvään, uuteen kasvuun. Kevätlannoitteella voidaan myös kesällä lannoittaa kasvit. Itse laitan kesäkuun loppupuolella vielä Kevätlannoitetta perennapenkeille ja kärhöille. Tällä samalla lannoitteella olen usein lannoittanut myös kesäkukat. Helppoa, kun ei tarvitse kastellessa muistaa lannoittaa. Riittää, kun laittaa lannoitetta istutuksen yhteydessä ja sitten kesä-heinäkuun vaihteessa uudelleen. 






Pussista löytyy annosteluohjeet. Itse tosin olen aika huoleton lannoittaja ja heittelin lannoiterakeita "noin suunnilleen annosteluohjeita noudattaen".  







Omenapuut lannoitin tekemällä suunnilleen latvuksen etäisyydelle kuoppia, joihin lannoitetta laitoin ja lopuksi peittelin lannoitteen mullalla. Jos lannoitteen heittelee maanpinnalle, puu ei siitä juurikaan hyödy.





Kiitos Kekkilä yhteistyöstä!

Kasvimaat alkavat olemaan melko hyvällä mallilla jo. Huomenna pitäisi lopultakin multakuorman saapua ja odotankin sitä jo paljon. Chilit ja tomaatit todella jo kaipaisivat kipeästi pääsyä paremmille multamaille pienistä ruukuistaan. Pidetään peukkuja, että kuorma todella saapuu ja pääsen kasvihuoneen laittamaan kuntoon. Samoin daaliapenkin ja Taikan kasvimaan pääsisin sitten tekemään. Mukavan kiireinen viikko onkin tulossa. Vierailijoita on tulossa useampanakin päivänä  ja sitten lauantaina on Marketanpuiston bloggaaja-tapahtuma. Töissäkin pitäisi välillä käydä. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja mahtavaa uutta, alkavaa viikkoa Sinulle! 

Kasvimaiden laittoa ja kukista nauttimista

Olen pikku hiljaa laitellut kasvimaita. Porkkanat, tilli, sipulit, osa salaateista ja härkäpavut on kylvetty. Eilen Taikan kanssa istutimme perunat. Vielä puuhaa riittää, mutta kaikkea ei vielä edes voi kylvää, joten kaikessa rauhassa voikin puuhastella. 





Viime kesänä perunamaan tilalla oli huppukasvihuone, jonka alla oli paksu huopa. Nyt alueelta on rikkaruohot kuolleet, joten uskoisin sen olevan sopiva perunalle.  Kuten kuvasta näkyy, ympärillä on edelleen vuohenputkea valtavat määrät, mutta kokeillaan, jospa saisimme perunamaan pidettyä rikkaruohottomana. 






Kun puutarhatöitä tekee kaikessa rauhassa, on hyvin aikaa ihailla puutarhan kukkia. Vaikka muutoin tämä viileneminen ei ilahduta, on siinnä se hyvä puoli, että kukat jaksavat kauemmin kukkia. Joten otetaan myös hetkellinen viileys ilolla vastaan. Luonnolle tämä sade on tehnyt varmasti enemmän kuin hyvää!


Tämä taitaa olla kriikunan kukka. En tosin ole aivan varma, kun kriikuna- ja kirsikkapuita on niin lähekkäin, etten ole varma, kumman kukka tämä on... 





Valkoinen kirsikkapilvi. Kirsikkapuiden välissä kulkee polku, jota tällä hetkellä yritämme pitää rikkaruohottomana vanhojen mattojen avulla. 






Tämä valkoinen narsissi on jotenkin niin herkän kaunis.







Rakastun jotenkin vuosi vuodelta enemmän narskuihin. Näitä on syksyllä hankittava lisää!






Tulppaanien värit loistavat upeasti vihreässä puutarhassa. Rakastan näitä kirkkaita värejä. Jostain syystä yksiväriset vaaleanpunaiset tulppaanit eivät ole tänä vuonna saaneet itseäni niin ihastuksiin kuin joskus aiemmin. Olen nyt kaivannut juuri tälläistä kirkasta räväkkyyttä.








Toistaalta, tykkään myös näistä kellertävistä valkoisista. Liekkö olisi vaaleanpunainen kausi ohi?






Paitsi, että nämä iskevät vielä ihan täysillä. Näiden kaveriksi on aukeamassa tumman violetteja tulppaaneja ja toivon, että kerkiävät edes hetken kukkimaan yhtä aikaa. Yhdistelmä nimittäin toimii! 






Keijupenkki alkaa pikku hiljaa täyttymään. Kuunliljat eivät ole vielä nousseet ollenkaan, mutta jospa alkaisivat pian ilmestymään. Kaikkialla muualla piipot ovat jo näkyvissä, joten vähän olen ollut huolissani, että onko tästä kuunliljat kuolleet. Kuitenkin pidän sitä melko epätodennäköisenä, kun kaikki muut kasvit ovat hyvissä voimissa ja kuunliljat ovat olleet vanhoja juurakoita, jotka ovat paljon rankemmistakin talvista selviytyneet. 






Luumupuutkin ovat nyt alkaneet kukkimaan. Eivät mitenkään runsain määrin, mutta vähän kuitenkin. Jospa tämä vuonna saisimme luumuja. Viime vuonna yhteen puuhun tuli tasan yksi luumu, mutta se taisi päätyä lintujen suihin. 






Huomenna on Viherpeukaloiden Puutarhapäivä-tapahtuma, joten sinne suuntaamme HerraMiehen ja Taikan kanssa. Luvassa on hyvien tarjousten lisäksi ratsastusta ja viime vuonna Taika tykkäsi tapahtumasta todella paljon.  Tämän kuvan myötä toivotan Sinulle oikein mukavaa viikonloppua! Khih!





Näistä voisit myös pitää

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...