Kun kaksi kukkahullua toisiaan yllyttää, niin...

Löysin edullisen nettikaupan, jossa oli upeat valikoimat daalioita ja muita ihanuuksia. Yhtenä yönä, kun en saanut unta, surffailin ja pohdin, että mitä tilaisin. Onneksi luin toimituskulujen olevan 30 euroa... Ulkomailta tilatessa se ei ehkä ole kauhean paha hinta, mutta omaan piheyteeni se kyllä kolahti. Tästä sainkin idean tiedustella, jospa kaverinikin innostuisi tilaamaan jotakin. Tiedän kaverini "heikkoudet". Muutaman päivän molemmat tahoillaan kurkkailivat sivustolla, mitä haluaisi ja tänää saimme tilauksen valmiiksi. 

Kaikki kuvat on lainattu Lukon Bulbsin sivuilta, josta ostoksetkin ovat tehty. Jos joku muukin innostuu tilausta tekemään, niin suosittelen googlettelemaan valitsemiaan kasveja, etenkin daalioita. Kuvien käsittelyä on selvästi harrastettu, jolloin värit ovat osassa paljon kirkkaammat kuin oikeasti. Paljon upeita kukkia löytyy siitäkin huolimatta, mutta kerron tämän siksi, jotta jokainen tietää, mitä oikeasti on saamassa, eikä koe pettymyksiä!

Tässä minun ostokseni. Tämä ei siis ole blogiyhteistyö eikä maksettu mainos, ainoastaan kukkahullun tilitystä...

Daalioita tuli tilattua useita, koska ne on NIIIIIN upeita ja täysin vastustamattomia. Niitä ei koskaan voi olla tarpeeksi, saati liikaa!
























Muutama kuunlilja:






Muutamia päivänliljoja:





Näitä Iiriksiä ei voinut vastustaa!




Eikä tätä varjoliljaa...



Saati keijunkukkia...




Ja viimeisenä tämä ihana purppuralehdistöinen kärhö <3




Eikä se mainitsemani kaverikaan jäänyt yhtään vähemmälle tolalle :D Kun kaksi kasvihullua pääsee tuollaisiin valikoimiin "möyhimää", niin ei sitä voi ihan vähällä selvitä. Ja toisaalta, jos 30 euroa maksaa postikuluja, niin silloin pitää tilata reilusti, eikö totta? ;) 

Siemenmania alkaa selvästi kääntymään kukkamaniaksi. Kevättä rinnoissa, ilmeisesti molemmissa, päätellen tästä fiiliksestä! Sydän suorastaan hakkaa tuhatta ja sataa, kun kukkasivustoilla surffailee ja järki on jäänyt jo jonnekki hyvin kauas. Lainatakseni Cheekkiä: 

"kelasin, haittaaks se jos on sekaisin
ja se tekee sun maailmasta Las Vegasin"


Sitten vielä viimeinen kuulutus huippu arvontaan, jossa palkintona Chili-kirja, Bonchi-opas ja paljon paljon erikoisten chilien ja tomaattien siemeniä. Tästä klikkaamalla pääset osallistumaan. Tämä ilta on vielä aikaa osallistua ja huomenna julkistetaan onnekas voittaja! 

Mukavaa uutta viikkoa Sinulle <3

Nelson Garden uutuuksia

Nelson Gardenin siemenvalikoimat ovat huimia ja siemenhyllykköjä ihmetellessä menee tovi jos toinenkin. Sain esiteltäväksi Nelson Gardenilta tämän vuoden uutuus-siemeniä; Snacking Purple-paprikan, Erotica-chilin,  Nelson-jättikurpitsan, Langedijker Bewaar 2-keräkaalin, Tiger-tomaatin sekä samettikukista Alumia Vanilla Cream ja Strawberry Blond.




Pidin itse pitkään samettikukkia erittäin tavanomaisina ja lisäksi kauhealta haisevina keltaisina rumina kesäkukkina. Jälleen olen ollut niin väärässä! Ostin samettikukkia itse vain siksi, että halusin hyödyntää niiden tuholaisia karkoittavaa vaikutusta. Kuvittelin itseasiassa, että tuo kasvin tuoksu on syy, miksi tuholaiset karttavat alueita, joissa samettikukkia kasvaa. Tuoksun lisäksi sen juuristo erittää jotakin ainetta, joka tappaa ja karkottaa tuholaisia. Eli jo pelkästään siitä syystä erinomainen kasvi hyötypuutarhaan. Kun olin samettikukkiin tutustunut, aloin ihastua niiden ulkonäköön ja havaitsin, että niitähän on paljon muunkinlaisia kuin se perinteinen kerrottu kirkkaankeltainen tai likaisen oranssi. Ja tiedättekö, lopulta olin aivan myyty! Ilahduin kovasti näistä uutuus samettikukista. Aivan mielettömän kauniita! 


Strawberry Blond kukkii vaaleanpunasävyisin kukin ja kasvaa melko matalana; noin 20 senttisenä. Esikasvatus suositellaan aloitettavaksi huhti-toukokuussa.  Itse olen tehnyt niin, että esikasvatan aina muutaman yksilön ja loput suorakylvän. Itselläni ei tila riitä kaikkia esikasvattamaan, mutta on kiva, että edes osan kukinta alkaa ajoissa.


Alumia Vanilla Cream on kermanvalkoinen ja kasvaa noin 25 senttiseksi. Sillekkin suositellaan esikasvatusta huhti-toukokuulta alkaen. 





Tiger-kirsikkatomaatti on hauskan värinen raidallinen herkku. Sopii hyvin ruuanlaittoon ja kuivatukseen. Tälle lajikkeelle suositellaan kasvihuonetta kasvupaikaksi. Esikasvatus aloitetaan maaliskuussa (itse en ole ihan 100varma, että pystyn sinne saakka odottamaan). 




Nelson-jättikurpitsa voidaan suorakylvää eteläisessä Suomessa, mutta esikasvatusta suositellaan 4-5 viikkoa ennen ulos istutusta. Kerrotaan olevan erinomainen ruuanlaittoon ja ehkäpä meillä tänä vuonna kokeillaan ensimmäistä kertaa kurpitsapiirasta.

Langedijker Bewaar 2-keräkaalissa on melko mieto kaalin maku ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi salaattina feta-juuston kera. Esikasvatus aloitetaan 4-6 viikkoa ennen ulos istutusta, joskin voidaan myös suorakylvää. Taidan kokeilla molempia tapoja.




Snackin Purple-paprika on hauskan värinen makea paprika. Erotica-chili on myös kivan näköinen ja sen kerrotaan olevan hyvin aromaattinen ja herkullinen. Itse olen nämä jo laittanut kasvamaan. Kylvin ne lautalle 14.1. Alhaalla kuva, millaisia pieniä sirkkalehtisiä taimia ovat nyt. Esikasvatus aloitetaan nyt lähiaikoina, viimeistään maaliskuun aikana. Näistä voit käydä lukemassa aiemman postaukseni täältä.







Mikäli haluat käydä lukemassa tarkempia tietoja näistä kasveista, pääset nimiä klikkaamalla Nelson Gardenin sivuille niistä lukemaan. Jokainen linkki vie kyseisen kasvin tietoihin. 

Mikä näistä uutuuksista on Sinusta kaikkein mielenkiintoisin?

Kiitos Nelson Garden yhteistyöstä! 

Kylvöpuuhia lapsen kanssa + muistutus arvonnasta

Tänään sain kylvöpuuhiin lapsityövoimalaisen. "Lainalapseni" Julia innostui viime kesänä tomaattien kasvattamisesta ja kun sanoin, että halutessaan saisi kasvattaa itse tänä vuonna tomaatteja siemenestä saakka, tyttö innostui kovasti. Ihanaa, uusi tomaatti-hurahtanut! Lapsille on mukava opettaa kasvien kasvattamista ja toivon, että jonain päivinä he sitten opettavat samaa taitoa omille lapsilleen. 

Täytimme taimiruukut Biolan Kylvö- ja taimimullalla, johon sekoitimme vermikuliittia.  Biolan Kylvö- ja taimimulta luomutuote, johon on  lisätty kasvua edistäviä Gliocladium-hyötymikrobeja ja mykorritsaa. Gliocladium-hyötymikrobit edistävät taimettumista ja juurten kasvua. Ne myös parantavat taimien stressinsietokykyä ja antavat taimille paremman vastustuskyvyn. Mykorritsa on sienijuuri, jossa kasvin juuri ja sieni muodostavat symbioosin. Mykorritsojen avulla taimet saavat mullasta helpommin vettä ja ravinteita. Se myös suojaa kasvin juuria taudinaiheuttajilta.  Kylvö- ja taimimultaa voi käyttää ihan sellaisenaan, mutta halusin kokeilla vermikuliittia, kun olen kuullut sen hyvistä puolista; se sitoo maahan kosteutta ja lämpöä sekä pitää maan ilmavana. 


Biolan Kylvö- ja taimimulta. Tuote saatu blogiyhteistyön merkeissä.


Voi, miten ihanalta multa tuntuikaan käsissä! Oih! Vaikka Julia hoitikin kylvöpuuhat, niin minunkin oli ihan pakko multaa vähän kokeilla. Se tunne on niin mahtava! 


Kun kerroin Julialle, millaisia tomaattilajikkeita olisi tarjolla, oli tyttö suorastaan tuskainen, kun kaikki oli niiiiiin ihania ja valinnan teko on mahdotonta! Lopulta saimme valinnat tehtyä. Pakko vielä mainita, että tunsin suurta iloa ja ylpeyttä tuosta iloisesta tuskailusta. Yhdessä huokailimme, kuinka IHANIA lajikkeita onkaan olemassa. Tänään multaan pääsivät tomaateista; Green Zebra, White Sugar, Costoluto Fiorentino, Pineapple, nimetön luumutomaatti ja Dasher. Nimettömän luumutomaatin siemenet otin kaupasta ostetusta luumutomaatista ja ne olin jo idättänyt lautalla valmiiksi. Dasherin siemenet keräsin viime kesänä oma kasvattamista tomaateista. Olin taimen ostanut alennusmyynnistä ja Julia auttoi minua sen istuttamisessa. Julia myös päätti, että kyseinen tomaatti on niin hyvä, että pääsee jatkoon. Sen takia Julia halusi sen laittaa nyt siemenestä kasvamaan. 




Pineapple. Kuva Premier Seeds Direck-sivustolta, josta siemenet on tilattu.


Sain työkaverilta munakoison siemeniä, joten ne myös istutettiin tänään. En ole munakoisoa ennen kasvattanutkaan, joten jännityksellä odotan sen kasvua. En myöskään suoraan sanoen usko siitä pitäväni syömismielessä, mutta mielenkiintoinen kokeilu. Ja koskaanhan ei tiedä, vaikka sen maustakin vielä innostuisin! 






Olin seemnemaailmasta tilannut lähes mustia, valkoisia ja violetteja paprikoita, joita olin jo aiemmin pistänyt lautalle itämään. Tummat eivät olleet itäneet ollenkaan. Valkoisista ja violeteista oli tainnut itää yhdet molempia. Joten kylvimme niitä taimimultaan lisää. Paprikoita ei ole niin montaa erilaista lajiketta itselläni, joten niiden taimia soisi olevan useampi aina per lajike. Makeita paprikoita taitaa olla 7 erilaista tänä vuonna kasvatuksessa. Osan siemenet ovat vasta tulossa, jotka tilasin Fataliiseeds.net-sivustolta. 





Oli mukava pieni yhteinen kahden keskinen hetki Julian kanssa. Ne ovat melko harvinaisia.  Lisäksi kun hetki vietetään molemmille mieluisan puuhan parissa, niin mikäs sen parempaa! 

Kiitos edellisen postaukseni kommentoijille. Olette kyllä kultaa! Niin ihania kommentteja sain, että ajattelin olevani todella onnekas, kun minulla on ympärilläni noin ihania blogiystäviä! Postaus sai paljon muutenkin huomiota ja sain paljon palautetta siitä, että moni vertaistukea kaipaava oli siitä itselleen voimia saanut. Tuntui niin hyvältä <3 Kiitos! 

Vielä muistuttaisin super mahtavasta arvonnasta, jossa voi voittaa Chili-kirjan, Bonchi-oppaan sekä huiman määrän erilaisten tomaattien ja chilien siemeniä. Tätä ei kannata missata! Jos et ole vielä kerinnyt osallistumaan, niin tästä klikkaamalla pääset mukaan arvontaan. Arvonta päättyy maanantaina 19.2. 




Elämää erityis(en ihanan)lapsen kanssa

Paljon on kirjoiteltu erityislapsista monessakin paikassa. Tai sitten itsestäni vain tuntuu siltä. Olen yleensä pidättäytynyt asiaa kommentoimasta tai asiasta kirjoittamasta. En siksi, että häpeäisin vaan ehkä enemmänkin siksi, että en halua itselleni mitään kirkkaampaa kruunua hakea sillä, että lapsellani on sairaus tai diagnoosi. Enkä tarkoita sitä, että muutkaan haluaisivat kirjoituksillaan omaa kruunuaan kirkastaa, ainakaan kaikki. Nyt kuitenkin päätin avata sanaisen arkkuni aiheesta. Osittain teksti kumpuaa ärtymyksestä sitä kohtaan, kuinka paljon erityislasten vanhemmilta vaaditaan ja osittain myös "kirjoitusterapian tarpeesta". Tällä hetkellä Julian erityisiin piirteisiin liittyen on meneillään niin paljon, että väkisinkin vanhat muistot nousevat pintaan. Olin aloittanut tätä postausta jo aiemmin, mutta viimeistään eilen ystävänpäivä terveisistä sain tunteen, että olen täällä ystävien keskellä, joten tästäkin asiasta voin kirjoittaa ja oikeasti tekstin myös julkaista. Kiitos teille <3

Julian synnyttyä, pääsimme kotiin synnäriltä nopeasti sillä sopimuksella, että käymme lastenlääkärin tarkastuksessa seuraavana arkipäivänä. Halusin siis itse päästä kotiin, kun podin koti-ikävää ja kotona odotti myös Ilona, joka oli tuolloin 1.5-vuotias. Kun tulimme synnäriltä kotiin, aloin ihmetellä vaaleita ihan pieniä pisteitä tytön pupilleissa. Asiasta kysyimme lääkärikäynnillä, mutta lääkäri sanoi, ettei niitä näe. Kuitenkin kertoi luottavansa äidin vaistoon niin paljon, että varaa silmälääkäriajan. Aika oli parin viikon päähän ja sen aikana pupillit olivat muuttuneet aivan "savuisiksi". Pelkäsin aivan valtavasti, enkä ymmärtänyt yhtään, mistä on kyse. Lääkärille sen sijaan oli heti selvä, mistä on kyse. Synnynnäinen harmaakaihi. Mitä, eikö kaihi ole vain vanhempien ihmisten tauti? Ei se ole. Tänäkään päivänä ei tiedetä, miksi Julialle kaihi tuli, mutta jokin alkuraskauden kehityshäiriö kyseessä on ollut. Julia on nyt 12-vuotias ja silloin, kun kaihi todettiin, en löytänyt asiasta mistään tietoa. Vielä silloinkaan, kun opiskelin lähihoitajaksi, hakusanalla synnynnäinen harmaakaihi, ei löytynyt mitään tietoa. Nyt haulla löytyy jo paljonkin kokemuksia ja tietoa. Kun hätä oli suurimmallaan, olimme lähes yksin asian kanssa. Onneksi Julian isovanhemmat olivat läheisesti läsnä elämässämme, enkä tiedä, miten olisimmekaan selvinneet ilman heitä. Muistan, kuinka kävimme Julian kanssa jossakin neuvolalääkäri-tarkastuksessa Julian ollessa noin puolivuotias ja sielä ensimmäistä kertaa minulta kysyttiin, että miten jaksan. En osannut sanoa muuta kuin, että ihan hyvin... Itketti kyllä ihan kamalasti, mutta pidättelin itkuni, kun oletin, että niin pitää tehdä. 


Muistan ikuisesti, kuinka ennen kaihileikkauksia kävimme otattamassa sydänfilmiä ja hoitaja yritti näyttää Julialle leluja, jotta huutava tyttö pysyisi hetken rauhallisena. Yritin sanoa, että tyttö ei leluja näe. Hoitaja ei käsittänyt asiaa ollenkaan, vaan jatkoi lelujen heiluttelua. Tuohon aikaan Julia ei nähnyt kuin hyvin kirkkaan valon.

Kun Julia oli 2 kuukautinen, kaihit leikattiin kahdessa erässä. Leikkausten jälkeen tytölle piti laittaa piilolinssit. Voitte ehkä kuvitella, millaista on laittaa piilolinssit pienelle vauvalle, joka itkee aivan valtavasti, puristaa silmiään kiinni ja yrittää käsin huitoa, ettei silmiin koskettaisiin. Ja kun piilolinsit sai paikoilleen, hetken kuluttua ne olivat taas poissa. Yritimme selittää asiaa Juliaa hoitavalle lääkärille, mutta hän oli sitä mieltä, ettemme vain viitsi yrittää. Meillä kävi kotona optikkokin, joka yritti linssejä saada laitettua, muttei onnistunut. Hänkin taisi sanoa, että oli uransa hirvein tilanne. Lopulta saimme ajan lääkäriin, joka linssit laittoi paikoilleen. Vaikeaa se hänellekkin oli. Ja minuutin kuluttua toinen linssi oli jo poissa. Silloin vasta saimme Julialle silmälasit. Ei silmälasitkaan helpoin juttu ollut puolivuotiaan lapsen kanssa, mutta paljon parempi vaihtoehto kuin piilolinssit. Joka tapauksessa, lähes sokea lapsi oli reilu 3 kuukautta  ilman apuvälinettä, kun linssit eivät pysyneet silmissä eikä meitä uskottu.

Jokainen erityislapsen vanhempi tietää sen tunteen, kun lasta tuijotetaan, mutta ei kehdata sanoa mitään. Juliaaki tuijotettiin ja selkämme takana supistiin. Ensin leikkausten jälkeen silmien päällä piti pitää muovisia kilpejä, jotka suojasivat silmiä lapsen käsien haromiselta ja sittemmin Julian silmälasit olivat niin sanotut pullonpohjalasit, joissa silmät näyttivät melko hurjilta. On hyvin vaikeaa tietää, mitä siinä tilanteessa tekisi, kun alkaa kuiskuttelun kuulemaan tai huomaa tuijotuksen.  Mukavaa oli, kun joku tuli suoraan jotain sanomaan, esimerkiksi että voi miten pienellä lapsella on silmälasit tai ylipäätään otti asian itse puheeksi ja kysyi, mistä on kyse. Arvostan todella paljon sellaisia ihmisiä! Ymmärrän ihmetyksen, mutta käytöstapojen puutetta en. 

Julian ollessa 2-vuotias silmät leikattiin uudelleen ja hänelle asennettiin vahvuuksilla olevat keinomykiöt. Toiveissa oli, että tyttö voisi olla ilman silmälaseja. Kuitenkin niin pienen lapsen näön tutkiminen on hankalaa, eikä vahvuudet menneet ihan kohdilleen. Jonkin aikaa Julia pärjäsi ilman laseja kyllä, mutta hetken kuluttua laseihin jouduttiin palaamaan. 

Viimeisimmässä silmäleikkauksessa leikattiin vain toinen silmä ja se johtui siitä, että keinomykiö oli lähtenyt silmässä liikkeelle, joten vahvuus oli hävinnyt jo lähes kokonaan ja ilmeisesti aiheutti myös taittovirhettä. Julia ei itse edes huomanut ongelmaa, mutta se näkyi ulospäin tapaturma-alttiutena. Tyttö esimerkiksi tipahteli rappusista tai törmäili. Siitä leikkauksesta alkaa olemaan 2 vuotta. 

Julialle on myös nystagmus, eli silmä lähtee väpättämään rasituksessa. Mitä väsyneempi tyttö on tai hämärämpi tila, sitä enemmän silmä liikkuu. Käytännössä näkeminen on tosi vaikeaa. 

Tällä hetkellä Julialla on vahvat silmälasit ja ulospäin näyttää pärjäävän ihan kuten kuka tahansa muukin. Kuitenkin tyttö joutuu ponnistelemaan pärjätäkseen ja ponnistelu näkyy väsymyksenä, itkuisuutena ja kiukkuna. Jokainen tietää, millainen olo on väsyneenä ja rasittuneena. Julia lasketaan näkövammaiseksi, mutta se ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin sokea. Näkövamma kuuluu niihin vammoihin, joihin tuntuu olevan hirveän vaikeaa saada apua ja tukea, koska vamma ei välttämättä näy ulospäin.  Julia ei myöskään itse tiedosta ongelmaa, koska hänhän ei tiedä, miten kuuluisi nähdä. Julian sopeutumiskykyä on vain ihailtava <3 

Julia pääsi nyt myös Onerva Mäen-koulun tukitoimien piiriin. Onerva Mäen koulu on siis näkövammaisten koulu, josssa järjestetään lähituki jaksoja, jolloin lapsi on kyseisessä koulussa ihan fyysisesti, sekä myös opettaja jalkautuu lapsen omaan kouluun ja kertoo, kuinka lasta voitaisiin tukea paremmin. Tästä on ollut jo nyt paljon apua, vaikka vasta ensi vuonna Julialla on koulussa ensimmäinen lähituki jakso.

Julialle diagnosoitiin viime syksynä myös asperger, joka kuuluu austimikirjoon. Aspergeriin liittyviä yleisiä piirteitä on ( suoralainaus Autismiliiton sivulta):


yksikanavaisuus
voimakas tunne-elämä
aistiyliherkkyydet
stressioireet, uupumus ja unihäiriöt
epätasainen muisti- ja kykyprofiili
motorinen kömpelyys

Vuorovaikutukseen liittyviä erityispiirteitä:
asiakeskeisyys ja pyrkimys täsmällisyyteen
suoruus, rehellisyys ja tasa-arvoisuuden korostaminen
keskittyminen puheeseen ilmeiden tarkkailun sijaan
silmiin katsominen saattaa tuntua epämiellyttävältä
small talk tuntuu vaikealta 

Aspergeriin liittyy myös hyvin paljon vahvuuksia:
rehellisyys
oikeudentunto
hyvä yksityiskohtien taju
omaperäinen ajattelu
huumorintaju


Ihailen tytärtäni suunnattomasti, koska hänellä on oikeasti ollut valtavan hankalaa, eikä häntä useinkaan ole ymmärretty ja silti hänestä on kasvanut käsittämättömän upea nuori. Itse en ole ymmärtänyt, mutta ei myöskään ulkopuoliset ihmiset. Kävimme hattuneuvolassa Julian ollessa 5-vuotias, kun päiväkodissa oli niin vaikeaa. Kotona olimme jo saaneet tilanteen rauhoittumaan. Minulle sanottiin, että tunteja kestävät huutokohtaukset johtuvat siitä, että Julian ollessa pieni, erosimme Julian isän kanssa ja tämän takia emme olleet huomioineet lasta ja lapsen perusturvallisuus oli jäänyt kehittymättä. "Diagnoosi" löi todella jalat alta. Olin 25-vuotias kahden pienen lapsen yh, jolle kerrotaan, että itseppä olette lapsellenne tämän aiheuttaneet. Meni vuosia ennenkuin uskaltauduin uudelleen lähtemään selvittämään, miksi ajoittain asiat ovat Julialle hankalampia kuin jollekulle toiselle. Kun ensimmäisen kerran luin aspergerista, tuntui, että luin omasta lapsestani. Ja silti vei vuosia ennenkuin diagnoosi selvisi. Olen kyllä kuullut, ettei tyttö tarvitse erityistukea koulussa, vaan kaikki on pelkää ylihuolehtivan äidin hömpötystä. Olen myös kuullut lapselta, että opettaja on kyllästynyt hänen herkkyyteensä. Verenpaineeni alkaa välittömästi nousta, kun kirjoitan tätä ja jätän paasauksen tähän. Mutta se mistä on lähdetty ja missä nyt ollaan, pistää ihmisen oikeasti nöyräksi. Julian kanssa elämän pienet arkiset asiat muuttuvat yhtäkkiä juhlaksi, eikä muurina ole se, mitä joku muu ajattelee. Kun joku tuntuu hyvältä, se sitten myös tuntuu HYVÄLTÄ ja MAHTAVALTA, eikä sitä todellakaan salailla. Ja posketon huumori tekee elämästä usein todella hauskaa. Joskus myös ne hassut "blondikommentit", kun asiat otetaan liian kirjaimellisesti.  Jatkan ehkä joskus vielä aiheesta, mutta nyt tuntui, että tämä on kirjoitettava. Tiedän, että osa ihmisistä on sitä mieltä, että tämä olisi pitänyt jättää blogin ulkopuolelle, mutta minulla on Julian lupa tähän kirjoitukseen ja koen sen riittävän. 

Oikeasti olen itse saanut tuolta lapselta niin paljon hyvää, enkä voisi ylpeämpi hänestä olla. Julia ROK ROK!  <3 Minun oma erityis(en ihana)lapseni! 












Aitous on asia, joka ei koskaan mene pois muodista <3

Hyvää Ystävänpäivää!




Ihanaa Ystävänpäivää Sinulle! Kiitos, että kuljet näitä polkuja kanssani ja olet mukanani. Välttämättä en ole Sinua tavannut oikeasti, mutta silti olet minulle tärkeä. Olen nyt kirjoittanut vaikka ja mitä, mutta sanallinen ulosantini ei tämän flunssan kourissa riitä kertomaan, miten äärimmäisen kiitollinen olen Sinusta, joten olen tekstin poistanut yhä uudelleen ja uudelleen. Toivotan Sinulle sydämellistä Ystävänpäivää, joka ei todellakaan pääty tänään klo 24, vaan jatkuu huomenna, ylihuomenna ja kaikkina päivinä niidenkin jälkeen! 

Rakkaudella Hilu


ps... Jos et ole osallistunut edellisen postauksen arvontaan, niin kannattaa käydä osallistumassa. Palkinnosta riittää takuu varmasti jaettavaa ystävän jos toisenkin kanssa <3 

Arvonta, jota ei kannata missata! Tämä on tulta ja tulimmaista!

Nyt alkaa sellainen arvonta, josta olen itse niin täpinöissäni, ettette edes usko! Muistatte ehkä, että kerroin joulukuussa tehneeni Fataliiseeds.net-sivustolta huimien, upeiden tomaattien siementilauksen ja yllättyneeni todella positiivisesti sekä tilauksen toimituksen nopeuden että kaupan päällisten suhteen. Olin jo täpinöissäni tomaattilajikkeista; sinisiä, vihreän kirjavia ja vaikka mitä ihanuuksia!  Jos kyseinen postaus on jäänyt unholaan, niin se kannattaa lukaista täältä.  Tilaamistani lajikkeista löytyy tietoa Mielenkiintoinen tomaattikesä tulossa-postaussarjasta.




Bolivian Rainbow. Kuva lainattu Fataliiseeds.net-sivustolta


Kerroin myös Chili-kirjasta, joka on mielenkiintoisesti kirjoitettu teos.  Kirjassa on valtavasti tietoa, mutta se tarjoaa myös silkkaa lukunautintoa. Chili-kirjan esittelyn pääset lukemaan tästä.  Chili-kirjan yhteydessä intoilin Bonchista, eli bonsain ja chilin yhdistelmästä. Bonchin kasvatuksesta on olemassa Jukka Kilpisen kirjoittama ja kuvittama opas. Vaikka opas on kirjoitettu englanniksi, sen selkeä kuvitus paljastaa myös kielitaidottomalle Bonchin kasvatuksen salat (itse kuulun juuri näihin kielitiedottomiin ja silti pärjään oppaan kanssa).  Oppaasta pääset lukemaan lisää täältä. 


Bonchi.


Blue Green Zebra. Kuva lainattu Fataliiseeds.net-sivustolta.


Ja nyt sitten se arvonta, josta olen ihan intopiukeana! 

Arvonnan palkinnoksi Fataliiseeds.net on luvannut huikean paketin! *rumpujen pärinää*


Kuvan siemenet viitteellisiä

Palkintopaketti sisältää: 
Chili-kirjan
Bonchi-oppaan
10 pussia erilaisia mielenkiintoisten chilien siemeniä
10 pussia huikeita erilaisten tomaattien siemeniä 


Arvonnan säännöt menevät näin: 

Saat 1 arvan olemalla blogini lukija (voit myös liittyä nyt lukijaksi; klikkaamalla Lukijat-kohdasta LUE-laatikkoa) JA KERTOMALLA, mikä sinusta on mielenkiintoisin Fataliiseeds´in chili- tai tomaattilajike.  Tomaatit löydät tästä ja chilit tästä klik klik.  Muista kertoa, monella arvalla osallistut ja jättää sähköpostiosoitteesi, jotta tavoitan sinut, mikäli voitto osuu kohdalle :) 

Lisäarvan saat tykkäämällä Maatiaiskanasen Elämää-blogista Facebookissa ja huikkaamalla tähän päivitykseen sielä tuliset terveiset! 

Sinulla on siis mahdollisuus osallistua kahdella arvalla arvontaan. Arvonta-aika alkaa heti nyt välittömästi ja päättyy viikon kuluttua, eli 19.2. 


Black Scorpion Tongue. Kuva lainattu Fataliiseeds.net-sivustolta

Koska olen vastuuntuntoinen blogin kirjoittaja, minun on annettava pieni varoitus. Chili- ja tomaattihulluus on helposti tarttuva tauti, joka todella kietoo uhrinsa täysin pauloihinsa. Ajoittain normaali ajattelu saattaa unohtua ja ympärillä olevat ihmiset pyörittelevät sinulle silmiään puhuessasi.  Joten kipin kapin osallistumaan ja ottamaan tartunta vastaan. Tämä hulluus on parhautta! *täpinätäpinätättärää*

Kiitos Fataliiseeds.net! Ja muille kielitaidottomille tiedoksi; Fataliiseeds.net-sivusto on englanniksi, mutta palvelu toimii suomen kielellä. Sivustolta löytyy myös chat, jonka avulla voit nopeasti kysyä mieltäsi askarruttavia asioita. Sydämellisempää ja ystävällisempää palvelua saa hakea! 


Mukavaa laskiaista ja Martalta terveisiä!

Martta on saanut ihasteluja Facebookissa ja Instagramissa, joten laitetaan myös tänne Martan talviset terveiset. Ilmeestä ehkä näkee, mitä mieltä Martta talvesta on...



Maatiaiskana



Martta ei ilahtunut tästä ulkoilusta ollenkaan ja uskoisin tuon takana olevan läjän olevan Martan kannanotto talvesta. Tähän ajatukseen ei tietenkään vaikuta omat mielipiteeni ollenkaan! 


Maatiaiskana Martta


Lotta tuli kanalan ovelta katsomaan, miltä ulkona näyttää ja totesi samantien, että palaa takaisin lämpimään. Milla ei suostunut tulemaan lähellekkään ovea. Martta-paran kannoin ulos, mutta lahjoin tyttöä rusinoilla koko muutaman minuutin ulkoilun ajan. Rusinat ovat meidän kanarouvien suurta herkkua! Kuvasin videonkin, mutta sen julkaisen vähän myöhemmin. Tosiaan, montaa minuuttia emme ulkoilleet, kun Martta ei selvästi asiasta nauttinut ollenkaan. Toivotaan, että pian kevät saapuu ja kanaset pääsevät ulkoilemaan. 


Martta


Tänään on laskiaissunnuntai, joten ihanaa laskiaista Sinulle! Onko teillä laskiaisperinteitä? Meillä syödään laskiaisen aikoihin kertaalleen laskiaispullia, muttei välttämättä juuri laskiaissunnuntaina tai -tiistaina. Vähän riippuen siitä, milloin keritään tekemään ja milloin maistuu. 

Toivottavasti viikonloppusi on ollut mukava ja jatkuukin kivana.  Me pääsimme HerraMiehen kanssa nauttimaan kahden keskisestä ajasta. Perjantaina vein Taikan mummolaan ja eilen kävimme tytön kotiin hakemassa. Teki kyllä taas niin hyvää hetken aikaa olla ihan vain kahdestaan. Saunoa kaikessa rauhassa ja nukkua kunnon yöunet! Eilen Taika kyllä näyttikin mieltään koko illan ajan niin reilusti, että nollaaminen vähän haihtui. Noh, vielä tulee aika, jolloin en muista 3-vuotiaan uhmailijan kiukkukohtausten voimaa ja muistelen haikeana, kuinka ihanaa oli, kun lapset olivat pieniä.  Onneksi iltaan mahtui monta hyvää ja suloistakin hetkeä. 

Eilen Minäkö keski-ikäinen?-blogin Tiia postaili siitä, mikä ärsyttää somemaailmasta ja mainitsi, että kävijämääristä hän huomaa, että samat ihmiset käyvät blogissa useaan kertaan esimerkiksi lukemassa kommentiensa vastauksen. Tätä olen itse joskus ajatellut, että kuinka monet käyvät katsomassa, onko heidän kommenttiin vastattu. Itse vastaan jokaiseen kommenttiin, koska  ilahdun jokaisesta viestistä todella paljon ja tietenkin haluan niihin myös vastata. Enhän jätä vastaamatta siihenkään, jos oikeassa elämässä joku minulle puhuu, joten miksi jättäisin täällä? Mutta tähän viitaten; käytkö sinä katsomassa, onko juuri sinun kommenttiin vastattu? En tarkoita ainoastaan omaa blogiani, vaan ihan ylipäätään.  Itse aina välillä käyn katsomassa vastauksen, koska koen, että siitä bloggailun yksi mahtava puoli, eli vastavuoroisuus syntyy. Jos jossakin blogissa kommenteihin ei ikinä vastata tai bloggaaja ei tule minun blogiini kommentoimaan mitään, ei vastavuoroisuutta mielestäni ole. Juuri tämän vastavuoroisuuden vuoksi osasta bloggareista on tullut itselleni ihan kavereita, joiden kuulumisia odotan aina innolla. 

Tiian postauksen pointti ei tietenkään ollut juuri tuo kommenttien lukeminen, vaan huijarit, jotka ostavat itselleen seuraajia instagramiin. Tästä hienona aasin siltana; en halua ostaa seuraajia, mutta ilahdun kovasti, mikäli seuraat blogiani myös Instagramissa klik klik ja/tai Facebookissa klik klik ja/tai YouTubessa.



Saintpaulia eli santtu

Ihanaa laskiaista Sinulle <3 

Youtube-kanava pohdintoja ja uusi video!

Vaatiin vähän harjoittelua tämä YouTube-kanavan käyttäminen, huh. Paljon kaikkea, mistä ei ole itsellään mitään käsitystä. Kuitenkin tuo videoiden teko on aika hauskaa ja uskoisin, että videoista pääsee paremmin jyvällä, millainen tyyppi tätä blogia kirjoittaa ja millaisia tytöt ovat. Kanava ei siis tule jatkossakaan koostumaan vain asialinjaisista videoista, vaan välillä jorpatetaan ihan muuten vain. Kuten eilen. 


Eilen juteltiin Ilonan ja Julian kanssa tästä minun puutarhaharrastuksestani. Aihettahan on käsitelty myös täällä blogin puolella, mutta nyt tytöt pääsivät itse kertomaan omia mielipiteitään asiasta. Tuosta Ilonan videolla kertomasta Prisma-reissusta löytyy postaus täältä blogistakin, kun mopo vähän karkasi.





Julia editoi videon VideoShow-ohjelmalla ja jostain syystä laatu muuttui rakeiseksi. Olisiko kellään vinkata hyvää ilmaista editointi-ohjelmaa puhelimelle? Toisaalta tämä uuden opettelu on tosi kivaa, mutta aika tuntuu olevan melko rajallista ja joutuu oppimaan pienin askelin samalla, kun tekee.  Ja hei, edelleen otan toiveita vastaan, mitä haluaisitte nähdä tuolla kanavalla :) Kiva olisi myös, mikäli kanavan tilaisit. Tilaamalla sen, saat aina ilmoituksen, kun uusi video ilmestyy!

Odottelen palavasti uutta siemenlähetystä tuolta Englannin maalta. Seemnemaailman tilaus tulikin jo, mutta siitä blogissa myöhemmin lisää. YouTubesta tosin pääset jo kurkkaamaan, mitä kaikkea tilaus sisälsikään.

Meillä tänään talo hiljenee. Ilona ja Julia lähtevät isälleen ja Taika lähtee yöksi mummolaan. Puolilta päivin talo on siis hetken hiljainen ja pääsen rauhassa keskittymään kirjoitushommiin ;)

Ihanaa viikonloppua Sinulle <3 

Asiaa tomaatin lannoituksesta + arvonnan voittaja

Olin ihan äärimmäisen innoissani, kun kuulin Biolanilta tulevan Tomaatti- ja vihanneslannoitteen. Olin kaivannut lannoitetta, jota on helppo käyttää ja jota ei tarvitse muistaa viikoittain saati jokaisella kastelukerralla. Lannoite laitetaan multaan ja sitä voidaan käyttää niin kutsuttuna varastolannoitteena. Varastolannoitteen idea on se, ettei lannoituksesta tarvitse kesän aikana huolehtia jatkuvasti, kuten nestemäisten lannoitteiden kohdalla. Tomaatti- ja vihanneslannoite sopii erinomaisesti myös paprikoille, chileille ja kurkuille. 


Biolan Tomaatti- ja vihanneslannoite. Tuote saatu blogiyhteistyönä.


Kun tomaatin taimissa on ensimmäiset varsinaiset lehdet, taimet koulitaan omiin purkkeihin. Parin viikon kuluttua taimi on juurtunut ja lannoitetta voidaan antaa ensimmäisen kerran; purkin reunaan tehdään pohjaan saakka ulottuva kolo, johon laitetaan 0,25 dl Tomaatti- ja vihanneslannoitetta. Kolo peitetään mullalla. Tämän jälkeen esikasvatusaikana lannoituksesta ei tarvitse huolehtia. Seuraavan kerran lannoitetta laitetaan vasta, kun taimet istutetaan varsinaisille kasvupaikoilleen. 

Istutusvaiheessa noin kymmenen sentin päähän kasvista tehdään multaan kolo, johon lannoitejauhetta laitetaan ohjeiden mukainen määrä ja peitetään mullalla. Paketista löytyy eri kasveille omat ohjeet, mutta tomaatille sitä laitetaan 3,5 desiä istutusvaiheessa ja heinäkuussa toisen kerran sama määrä. 

Itse koen tämän erittäin helpoksi tavaksi lannoittaa tomaatti, jonka ravinnetarve on melko tarkka hyvän kasvun ja runsaan sadon aikaansaamiseksi.

Kunhan itselleni tuotteesta kertyy kokemusta, jaan sen myös teidän kanssanne.  Halusin kuitenkin jo nyt jakaa tämän iloni uudesta tuotteesta! 

Tomaatti-arvonnan voittaja on myös selvillä. Flunssainen Julia toimi onnettarena.




Onnettaren suosiossa oli tällä kertaa: Annika Jokinen. Onneksi olkoon. Onnetar ei näytä itse järin onnelliselta kurjan olon vuoksi. 




Viime vuonna laitoin ensimmäiset tomaatit idätyslautalle 8.2 ja tätä perinnettä jatkettiin tänään. Hiphei! Tiedättekö, kyllä osaa olla ihminen onnellinen! Eri tomaattilajikkeiden siemenet huutelevat minulle kovasti ja kovimpaan huusivat Green Envy, Pink Baby Plum ja nimetön pensastomaatti, jotka lautalle pääsivätkin samantien. Nyt sitten pikku hiljaa ja maltillisesti alan lajikkeita kylvämään. Toivotaan super hyvää tomaatti vuotta <3 Tätä on niin odotettu! Järki kyllä sanoo, että olisi pitänyt malttaa, mutta noh, tiedättehän te minut. Ei toivoakaan mistään järjen äänestä! 


Green Envy ja Pink Baby Plum


Muutamalta jo kuulinkin, että on innostunut tomaatti-postaussarjani vuoksi tänä vuonna kokeilemaan tomaatin kasvatusta tai jotakin uutta lajiketta. Se tuntuu tosi mahtavalta, ihanaa! Vaikka joskus tomaatin kasvatus olisikin mennyt pieleen, niin kannattaa yrittää uudelleen. Se on niin palkitsevaa ja ihanaa! Eikä tomaatin kasvatus välttämättä vaadi kasvihuonetta; aurinkoinen suojaisa paikka on oikein hyvä monille lajikkeille.  Ja tosiaan, lajikkeet eivät takuuvarmasti kesken tule loppumaan! Kaikilla ei ole mahdollisuutta siemenestä saakka tomaatteja kasvattaa, mutta onneksi voi turvautua valmiisiin taimiin. 

pssst... järkevät ja maltilliset tomaatin kasvattajat odottelevat vielä ensi kuun puolelle ennenkuin alkavat kylvöhommiin, joten ei kiirettä :)

Näistä voisit myös pitää

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...