Blogin luetuimmat vuonna 2018

Vuoden viimeinen päivä. Eilen katsottiin eteenpäin ja tänään katsotaan taaksepäin. Tänään siis kurkataan, mitkä olivat tämän vuoden suosituimmat postaukset blogissani eri aihealueittain. Vuosi on ollut todella mielenkiintoinen myös blogin kannalta ja opettanut paljon. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen täysi vuosi Maatiaiskanasen Elämää-blogille ja senkin vuoksi oli ihanaa kurkkia, mitkä ovat olleet tämän vuoden suosituimmat jutut. 

Yllätys yllätys, koko vuoden suosituin postaus kaikki kategoriat huomioiden oli:

Huippuarvonta puutarhureille; Strong12 kasvihuone Akirolta

Käsittääkseni tässä tehtiin puutarhablogien osalta historiaa, sillä vastaavanlaista arvontaa ei ollut aiemmin ollutkaan. Ainakaan kukaan ei tunnustanut muistavansa sellaista. Ja kyllä, arvottavana oli 12 neliöinen kasvihuone. Tämä oli ihan huima keissi ja luulen, että blogi tuli monelle tunnetuksi juuri tämän kautta. Jos Sinä löysit blogini arvonnan kautta, niin olisi kiva siitä kuulla! 

Arvonta sai aikaan paljon hyvää, mutta myös uskomatonta kateutta, jonka seurauksena olin pitkään hyvin varpaisillani blogimaailmassa. Siinnä vaiheessa, kun yhteistyökumppaneihini alettiin ottamaan yhteyttä ja sekoittamaan yhteistyökuvioitani, niin kieltämättä meinasin pistää hanskat tiskiin. Lopulta opin tämän vuoden tärkeimmän läksyni, joka on kulkenut mukanani ja tulee varmasti kulkemaan jatkossakin: Jos jollakulla on tarvetta yrittää vetää minua alaspäin, kokee hän itse olevansa alapuolellani. Ne jotka itse kokevat olevansa samalla tasolla tai ylempänä, joko ojentavat kätensä auttaakseen tai antavat olla. Kukaan ei voi vetää minua alaspäin, ellei itse ajattele olevansa sielä. 

Siitä huolimatta, että menetin useammankin "blogiystävän" tuon seurauksena, jäi itselleni todella mahtava fiilis arvonnasta. Ja arvonnan voittajan riemu lämmittää yhä edelleen mieltäni aivan valtavasti <3 Se oli huikea juttu kaiken kaikkiaan ja olen siitä todella kiitollinen. 

Koska blogistani löytyy useampia kategorioita, niin katsotaan, mitkä olivat niiden TOP 3.


PUUTARHA

1. Uuden kukkapenkin teko ilman kaivamista

Postauksessa vinkkailin, miten kukkapenkin voi tehdä todella helposti ja nopeasti, eikä tarvitse kaivaa maata ollenkaan. 

2. Taimien lannoitus

Postauksessa kerroin taimien lannoittamisesta. Ai, että tulikin ikävä esikasvatuksia, kun nyt katselin postauksessa olevia taimien kuvia <3

3. Taimien vihollinen HARSOSÄÄSKI

Postauksessa kerroin, mitä harsosääsket ovat ja mitä haittaa niistä on. Kerroin myös, miten harsosääsken tunnistaa ja miten niitä voi sekä ehkäistä että torjua. 

ASKARTELU

Askartelu-aiheisista postauksista suosituimpia olivat ne, joissa esiteltiin tiettyjä tekniikoita. Tässäpä niiden osalta top 3:

1. Foliomaalausta ja ystävänpäiväkortti-idea
2. Upeita tauluja kotiin suola- ja silkkipaperimaalauksella
3. Sokerimaalaus

KANAT

1. Päivän kauhunhetki ja kanojen valmistautuminen talveen

Postauksessa kerroin, millaisen kauhuhetken Fenix tarjoili eräänä päivänä sekä avauduin siitä, miten tökeröä kommentointia kanaharrastaja ajoittain saa osakseen. Postauksessa myös esittelin kanojen talviasunnon.

2. Eläinkuvauksen surkuhupaisuus

Tässä postauksessa esittelin kuvia, jotka eivät ihan onnistuneet, kun yritin ottaa sulkalaumasta tyylikkäitä kuvia. Ainakin meidän perheessä saatiin hyvät naurut aikaan kyseisten kuvien myötä.

3. Suuri suru - RIP Milla
Postaus siitä hetkestä, jota olimme pelänneet koko sen ajan, kun meillä oli kanoja ollut. Ensimmäinen sairastuminen ja sen vuoksi lopettamispakko. Tämä on pahinta kanojen pidossa.

MINÄ JA YLEISET HÖPINÄT

1. Perjantain kunniaksi salaisuus julki

Tämä oli ihana yllätys, että tämä postaus nousi niin luetuksi, sillä kyseinen salaisuus oli itselleni valtavan suuri asia ja olin odottanut todella paljon sitä, että saan sen julkaista myös teille. Jälleen kerran teidän kanssaeläminen oli minulle todella tärkeää ja ihan huippu mahtavaa <3 Olette ihania!

2. Positiivinen touhottaja vs synkkä pohdiskelija

Tämä oli yksi henkilökohtaisemmista postauksistani, joita olen kirjoittanut. Menneisyyteni vaikuttaa elämääni yhä tänäkin päivänä ja välillä on todella vaikeaa kestää kaikkia niitä tunteita, joita se tuo tullessaan.  Tämän postauksen myötä päästin irti siitä ajattelumallista, että kaikkien postauksen pitäisi tuottaa aina vain iloa lukijoille. Olin tätä ennen aina ajatellut, että haluan, että lukijalle jää iloinen fiilis vierailun jälkeen, mutta tämän kautta ymmärsin, ettei niin tarvitse olla. Elämään kuuluu muutakin kuin iloa ja hyvää fiilistä. Välillä saa olla pohjalla. Kyllä aina joku tulee tarjoten kätensä ja auttaa ylös <3 Jälleen kerran, olette ihania <3

3. Uusia tuulia ja tulevaisuuden haaveita

Myös tämän postauksen suosio ilahdutti minua todella paljon. Kerroin alkaneeni Oriflamen edustajaksi sekä perustaneeni oman Oriflame-verkkokaupan. Toisaalta tuntuu kuin siitä olisi enemmänkin aikaa, mutta loppujen lopuksi siitä ei ole kuin alle 2 kuukautta. Tuona aikana olen saanut upeita asiakaskokemuksia sekä edennyt uudella urallani tosi hyvin. Olin kuvitellut rahallisen hyödyn olevan ensin paljon pienempi, mitä se on nyt ollutkaan ja olen ollut tosi tyytyväinen tähän ratkaisuuni. Jo parissa kuukaudessa olen tajunnut, että tämä tulee olemaan yksi tärkeä osa taloudellista turvaani tulevaisuudessa.  Olen nauttinut paljon uusien edustajien neuvomisesta ja alkuun auttamisesta. Mahtavaa <3

RUOKA
Syksyllä innostuin kokkailusta oman sadon myötä ja ihanan paljon monet reseptit saivatkin huomiota. Tässä kolme suosituinta:

1. Myönnän olleeni väärässä -  ihanan kesäkurpitsakeiton resepti
2. Tomaattikeitto tuoreista tomaateista
3.  Täytetyt paprikat


Tälläiset olivat suosituimmat postaukset tänä vuonna. Oliko tuttuja juttuja?

Nyt kiitän teitä rakkaat ja ihanat lukijat koko sydämestäni tästä vuodesta. Toivottavasti viihdytte Maatiaiskanasen Elämää-blogin parissa myös ensi vuonna!

IHANAA UUTTA VUOTTA SINULLE <3

Ensi vuoden kylvösuunnitelmia

Alkaa olemaan sopiva aika siirtää katse uuteen puutarhakauteen. Näin talvella on hyvin aikaa tehdä uusia suunnitelmia ja lisäksi suunnitelmien teko helpottaa puutarha ikävää. Luonnollisesti suunnitelmat ohjaavat myös siemenhankintoja, joita ehtii hyvin tekemään näin talvikaudella ennen kylvöjen aloittamista. 

Itse aloitan suunnitelmien teon muistelemalla edellistä puutarhakautta. Mikä onnistui ja mikä meni pieleen? Mitä haluan kokeilla uudestaan ja mitä haluan kokeilla ihan ensimmäistä kertaa? 

Käyn myös siemenvalikoimiani läpi ja pohdin, mitä tarvitsee vielä hankkia vai tarvitseeko mitään. Näin jää hyvin aikaa hankkia siemenet, jos niitä tarvitsee. Itse lähes järkytyin siemenvarastojani penkoessa. Ihan kuin olisin jokin siemenhamstraaja. Huh! Silti näyttää sille, että jotain ehkä tarvitsee vielä hankkiakin. Lievää addiktiota?

Näistä aiheista lisää Jutunjuuri-saitilla Hillevin puutarha-blogissa. Pääset postaukseen klikkaamalla tästä klik klik. 

Tämä alkaa olemaan niin ihanan inspiroivaa aikaa. Oi joi puutarhaan hurahtaneet ystäväiseni, kohta SE taas alkaa! JES!!!! 

Mukavaa vuoden 2018 viimeistä sunnuntaita Sinulle <3 

Puutarha suunnitelmia

Muistoja joulusta ja ensi vuoden suunnitelmia

Vaikka joulu päättyy perinteisesti vasta loppiaisena, niin itse koen joulun jo loppuneen. Katse on jo tiukasti vuodessa 2019, niin blogien kuin puutarhankin osalta. Kerron ensin vähän meidän joulusta ja sen jälkeen ensi vuoden suunnitelmista blogien suhteen. Minulla on myös teille pyyntö, mutta siitä lisää tämän postauksen lopussa. 

Kuten kerroinkin, meillä oli vähän erilainen joulu kuin yleensä, sillä osa perheestä lähti muualle joulun juhlintaan. Olimme perjantaista sunnuntaihin koolla koko konkkaronkka ja sunnuntaina osa lähti jo muualle. Siispä aloitimme joulun vieton jo perjantaina käymällä joulusaunassa. 

Lauantaina paistoimme kinkun ja pidimme illalla kinkun maistiaiset. Vasta uunista otettu kinkku on niin hyvää! Minusta se on parhaimmillaan silloin. Meidän porukka ei ole mitenkään kauhean kovaa syömään kinkkua ja 7 hengelle riittäisi meidän taloudessa hyvin 4 kilon kinkku. Tämän vuoden kinkku oli kuitenkin 5 kiloa ja siitä jäi useampaan kastikkeeseen hyvin lihaa. Kunnolla haudutettu kinkkusoossi on herkkua, hjam! 

Lauantaina paistoimme tyttölauman kanssa lisää pipareita. Tytöt myös koristelivat pipareita ja annoin luvan, että jokainen saa syödä niitä niin paljon kuin haluaa. Eipä niitä montaa jäänytkään seuraavalle päivälle, mutta ei haitannut. Heidän iloksihan ne olikin ja itselleni sain jouluntuntua tuoksusta ja häärinnästä. Tuollaiset pienet puuhailut auttoivat lapsia hyvin ajankulun suhteen. Aika kun tuppaa menemään hyyyyvin hitaasti joulun alla... lasten mielestä siis!

Sunnuntaina söimme jouluruuan porukalla ja loppupäivä menikin vatsaa lasehtiessa. Iltapäivällä Ilona lähti isälleen ja HerraMiehen lapset äidilleen. Jäimme Julian, Taikan ja HerraMiehen kanssa kotiin joulun viettoon. 

Julia oli niin täpinöissään joulusta, ettei osannut nukkua yöllä juurikaan. Juliasta aina näkee tälläiset erityispäivät ja hetket. Tunnetilat käyvät hyvin herkillä ja tarvitaan tietynlaista tasapainottelua muulta porukalta, jotta tyttö pärjäilee. Unettomuuden aiheuttama univelka ja jännitys ovat uuvuttava yhdistelmä kenelle tahansa. Välillä ihan harmittaa, kun näkee, miten vaikea toisella on olla, mutta omien tunteiden voimakkuuteen nähden tyttö pärjäilee minusta tosi hienosti <3 Ei voi kuin ylpeä olla.

Onneksi pystyn jonkin verran peilaamaan omia tunnevoimakkuuksiani Julian kokemuksiin, joten ymmärrän häntä varmasti paljon paremmin kuin moni muu. Aika harva huomaa, kuinka valtavan suuria ponnisteluita Julian päivät vaativat aspergerin ja näkövamman kanssa. Voisin aiheesta kirjoittaa pitkäänkin, mutta ehkä lopetan nyt vain tähän. Etenkin näkövamma on asia, josta voisin kyllä kirjoittaa joskus ihan oman postauksen, sillä törmään jatkuvasti siihen, ettei sitä ymmärretä, koska se ei suoranaisesti näy ulospäin, mutta ymmärrystä muilta se vaatisi paljonkin ajatellen näkövammaista itseään. Tämän aiheen taidan lisätä ensi vuoden suunnitelmiin...

Jouluaattona ei unohdettu sulkalaumaakaan. Veimme heille jouluruokia, lintujen siemeniä ja reilusti rusinoita. Minun oli tarkoitus tehdä kanoille omat rasva-siemenherkut, mutta kookosrasvaa ei löytynytkään kaupasta, joten päädyttiin siihen, että ei aina tarvitse olla samoja jouluherkkuja. Kuvia en ottanut kanojen joulusta ollenkaan, sillä itsekkyyksissäni halusin vain nauttia hetkestä ilman ruudun läpi tuijotusta. Kanalassa kuvaaminen on aina omanlaistaan säätämistä, sillä kameraahan ei voi laskea käsistään oikein mihinkään. Niinpä keskityin sulkalauman sylittelyyn ja herkkujen antamiseen. 

Jouluaattona kävimme vielä uudelleen saunomassakin, jotta joulupukin odottelu olisi helpompaa ja Taikan päivälevon jälkeen pukki jo tulikin. Ja jälleen kerran HerraMies oli poissa. Juuri, kun hän lähti lisäämään puita pannuhuoneeseen, tuli joulupukki. Ihmeellistä, miten voikaan joulupukin ajoitus sattua aina näin kurjasti. 

Taika pelkäsi pukkia aluksi niin paljon, että ripustautui minuun kuin pieni apinanpoikanen. Puristi silmät kiinni tosi tiukasti ja roikkui minussa painaen kasvot vielä olkapäähäni, ettei varmasti näe mitään. Nooh, ensimmäinen lahja haettiin yhdessä, mutta sen jälkeen Taikakin jo uskalsi kipittää joulupukin luo hakemaan lahjat ja sanoi nätisti: kiitos joulupukki. Mutta yllättävää kyllä, vaikka muutoin Taika on laululintu, niin pukille ei suostunut laulamaan millään. Me Julian kanssa kyllä laulettiin monet laulut ja saatiin pukki ihan sekaisin. Pukki tanssi jotain ihan omaa pukkitanssiaan. Taika katseli vähän ihmeissään, että ompas meillä hassu pukki... Khih. 

Kieltämättä meidän joulupukki oli vähän hassu <3 

Lahjoja tuli ihan valtavat määrät kaikille. Mihinhän ihmeeseen se minun Tänä vuonna ei sitten osteta montaa lahjaa-ajattelu oikein katosi... Huoh. Näin käy ihan joka ikinen vuosi! Lapset, eikä HerraMieskään, pistäneet pahakseen, joten vahinkoa ei tapahtunut ja onneksi joulu on kerran vuodessa vaan, khih. 

Itsekin olin ilmeisesti ollut tosi kiltti, sillä sain hurjan kasan lahjoja. Paljon suklaatia, minikokoisen kuvausstudion, pyyhkeen, kaksi ihanaa tuoksusettiä ja tosi monet sukat. Nuo sukat lämmittivät varpaiden lisäksi myös sydäntä, sillä koko perhe tiesi, että olen kärsinyt vanhan paleltumisvamman takia varvaskivuista ja saanut avun lämpimistä sukista. Tähän oli kaikki halunneet antaa apua <3 Ihania! 

Tosiaan viime talvena aloin ihmettelemään, kun jatkuvasti isovarpaan viereinen varvas turposi ja oli ihan pinkeän punainen, kipeä ja kihelmöivä. Ihmettelin, että tuntuu ihan paleltumalta, mutta en ole palelluttanut jalkojani moneen vuoteen. Muistin kyllä erään pilkkireissun, joka oli jalkojen kannalta ihan kamala, mutta siitä oli jo useampi vuosi. Mutta syy siihen, miksi varvas alkoi vasta täällä kiukuttelemaan, lienee meidän kylmät lattiat. Tavallisia sukkia käyttäessä vaiva alkaa ja päättyy, kun laitan lämpimät sukat tai tossut. Joten ei siinnä kauheasti taida olla epäilyksille sijaa, mistä vaiva johtuu. 

Joulupäivänä Taika tosiaan täytti 4-vuotta. Pieni, suuri neitokainen <3 Päivä tosin meni ihan normaaleissa kuvioissa joulukarkkeja syödessä ja rentoutuessa leikkien ja elokuvien parissa. Tapanina meillä kävi mummo ja vaari kahvittelemassa ja illan olin töissä.

Kaiken kaikkiaan siis hyvin rento ja leppoisa joulu <3

Olen tehnyt valmiiksi suunnitelmia ensi vuodeksi blogien suhteen ja näiden suunnitelmien tarkoitus on helpottaa omaa ajankäyttöäni. Suunnitelmat toki aina elävät, mutta jonkinlainen runko auttaa siihen, ettei mene aikaa pähkäilyyn, mitä tänään kirjoitettaisiin jne. Tähän liittyen minulla onkin teille pyyntö. 

Jos Sinulla on jokin aihe, mistä toivoisit minun kirjoittavan, kerro toki. Oli se sitten tietoa jostakin tietystä kasvista tai sen kasvattamisesta, puutarhasta tai meidän elämästä ylipäätään, kanoihin liittyvästä aiheesta, askartelusta, kosmetiikasta tai ekologisista tuotevaihtoehdoista.

Jos on toiveita Unelmien hehku-blogin postauksiin, niin myös niitä saa tähän kirjoittaa. Nyt sielä on vinkejä talvikuivan takkutukan kesyttämiseen sekä jalkojen hoitoon. Eli jos haluat lukea jostakin tietystä hyvinvoinnin- tai kauneuden osa-alueesta, niin kerro. En toki ole kauneuden hoidon ammattilainen, mutta omia kokemuksia voin kertoa ja tietoa etsiä ja kysellä :) 

Ihanaa viikonloppua Sinulle <3 

Joulun Taika

Tänään meidän pieni joulun ihme täyttää jo 4 vuotta. Varsinainen joulun Taika <3 

Tämä meidän kooltaan pieni neiti on kuitenkin pakkauksena suuren suuri. Pohdin, mitä tänään kertoisin Taikasta ja tuntui, että tehtävä olikin vaikea. Kirjoitin lauseita toisensa jälkeen ja pyyhin ne aina pois. Tuntui, etten yksinkertaisesti osaa kuvailla tuota tyttöä siten, että kuvaus olisi hänen oloinen. Siispä pääsyin kertomaan Taikasta näin: 

T aitava laulaja

A ikamoinen epeli

I loinen vipeltäjä

K ovaääninen 

A rvokas

alias

T oimelias

I sin ja äitin pikkuvauva

U skomattoman suloinen

K ovatahtoinen

U jo

Taitava laulaja: Taika on käsittämättömän taitava laulaja. Hän alkoi oikeastaan laulamaan ennen puhumista. Muistan, kun Taika oli ihan vauva, hän hyräili autossa sitä musiikkia, mitä kuunneltiin. Aivan nuotilleen ja siten, että laulun pystyi tunnistamaan. Taika sanoi ensimmäiset sanansa puolivuotiaana ja tämä tapahtui sitä ennen. Jouduin moneen kertaan kuuntelemaan, että voiko se edes pitää paikkaansa, mutta pitihän se. Nykyään tyttö laulaa paljon ja todella kauniisti. Ja rakastaa esiintymistä ujoudestaan huolimatta.

Aikamoinen epeli: Taika on tosi vilkas tyttö ja rakastaa meidän huiputtamista. Tytöllä on aina metka ilme, kun hänellä on jokin kiero juoni meneillään. Ja voi sitä massun pohjasta saakka kumpuavaa naurua, kun jekku onnistuu. Tytön jutut ovat välillä niin uskomattomia, ettei voi kuin nauraa ja pyöritellä päätään. Kehen lie on tyttö tullut!

Iloinen vipeltäjä: Vaikka toisaalta Taikan maailmassa tunteet ovat jättisuuria ja menevät laidasta laitaan, niin silti pääasiallisesti tyttö on iloinen tohottaja. Iloinen rallatus vaan kuuluu, kun Taika puuhastelee.

Kovaääninen: Tässä ei ole pienintäkään liioittelua. Miten voikaan pienestä, suloisen ja hiljaisen näköisestä tytöstä, lähteä niin järkyttävän kova meteli? Khih. Hiljaa tämä neiti ei ole edes nukkuessaan. Viime yönäkin huusi moneen kertaan: TÄMÄ ON MINUN ÄITI!!! 

Arvokas: Tämä on ehkä vähän tylsä kuvaus, mutta niin se vaan on. Korvaamattoman arvokas. Kuten jokainen lapsi. Haluan, että myös Taika tietää olevansa arvokas ja korvaamaton <3 

Toimelias: Taika ei valita koskaan tylsyyttä ja on aina tekemässä jotakin. Aina riittää jotakin puuhailtavaa ja minusta on niin suloista, miten pieni ihminen on aina niin tärkeänä toimittamassa omia puuhiaan. Taika on myös aina valmis auttamaan, kun muut puuhailevat ja tarttuu reippaasti toimeen. Paitsi tietysti silloin, kun ei huvita. EN TEE on moneen kertaan kuultu myös ;)

Isin ja äitin pikkuvauva: Taika on päättänyt olevansa koko elämänsä ajan isin ja äitin pikkuvauva. Ei puhettakaan mistään isosta tytöstä, vaan tyttö korjaa heti: En ole, olen isin ja äitin pikkuvauva. AINA!

Uskomattoman suloinen: Tämä viittaa juuri Taikan enkelikiharoihin. Taika näyttää niin sievältä ja suloiselta. Ja silloin, kun hän on hiljaa, hänestä saisikin hyvin enkelimäisen kuvan. Nooh, tuo kuva karisee heti, kun tyttö suunsa avaa ja ilmoittaa milloin mitäkin iloisella, heleällä äänellään. Suloinen hän kuitenkin on, vaikka onkin rääväsuinen ja kovaääninen ;)

Kovatahtoinen: Omaehtoinen ja kovatahtoinen. Etenkin isiä tämä tyttö taluttaa ihan mihin lystää ja mitenkä päin vain haluaa. Äiti ei ole ehkä ihan niin helppo tapaus ja usein kaksi kovapäätä ottaakin yhteen. EI JOO EI JOO EI JOO! Ja äiti (yleensä) voittaa ;) Vaikka toisaalta maailmassa kovatahto on hyvä asia, niin jokin raja siinäkin ehkä voisi kuitenkin olla... 

Ujo: Taika on tosi ujo. Aiemmin jo kaupassa häntä ujostutti ihan kauheasti, kun sielä oli muita ihmisiä, mutta nykyään ujous näkyy ehkä enemmän vain uusien ihmisten seurassa tai uusissa tilanteissa, jos pitäisi jollekulle puhua. Ujous on kuitenkin ihan ok ja minusta ei tarvitse esittää reippaampaa, mitä on. 

Oli suloista, kun Puutarhahetken Tiiu tuli käymään ja Taika ei uskaltanut sanoa sanaakaan hänelle, eikä edes katsoa päin. Kuitenkin tyttö kävi laittamassa laulukirjan soimaan ja lauloi meille monet laulut aivan reippaasti ja selvästi esiintyi. Aina kun laulu loppui, katse painui maahan ja tyttö kipitti laittamaan uuden biisin soimaan. Sitten  taas pystyi katsomaan Tiiuun päin laulaessaan. Ja tämä jatkui koko vierailun ajan. Khih. 

Tälläinen on meidän joulun Taika 4v <3 Hyvää syntymäpäivää muruselle ja kaikille teille ihanaa joulupäivää!

Nyt toivotus hyvän joulun!

Hyvää joulua!

Talvinen puutarha

Tänään on talvipäivänseisaus, joka tarkoittaa sitä, että päivä on koko vuoden lyhyin. Jotta asia ei kuulosta niin kurjalta, niin käännetään se näin päin: JES, huomenna on jo pidempi päivä ja valoisat ajat alkavat koittamaan! Loistavaa, eikö totta? Eläköön talvipäivänseisaus! 

Meillä satelee lunta ja keli on hyvin jouluisan oloinen. Pakkasta on reilu 13 astetta, joten viileähköltä tuntuu tälläisestä vilukissasta. Kaunista kuitenkin on ja oli pakko käydä pikaisella kuvauskierroksella. Muutoin kuvaaminen on jäänyt talven aikana todella vähään. Ehkä siihenkin tarvitsee nyt lepoa, sillä kirjaa varten sai olla jatkavasti kamera käsissä. Ei sen puoleen, kuvaaminen on ihan kivaa, mutta pieni tauko siinnäkin tekee hyvää. 

En suojannut tänä vuonna kasveja mitenkään. En oikein tiedä, miten niin pääsi käymään, mutta tajusin tuossa jokin aika sitten, että jaahas, jotain jäi tekemättä. Yleensä olen kärhöille, ruusuille ja viiniköynnikselle laittanut lehtiä, havuja tai turvetta talvisuojaksi, mutta tänä vuonna se yksinkertaisesti unohtui. On ollut niin monta rautaa tulessa, että se vaan jäi unohduksiin. Toisaalta muistelisin sitä jossain kohdin ajatelleeni, mutta todenneeni, että odottelen, koska oletin tulevan vielä kosteita jaksoja, jolloin suojista saattaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Nooh, ensi kesänä sitten näkee, millaisia tuhoja tuli vai tuliko mitään. Onneksi on pieni lumikerros pakkasilla kuitenkin ollut, joten en ole asiasta järin huolissani. 

Enemmän olen huolissani peuroista, jotka pyörivät tässä lähistöllä. Yhtenä aamuna ne olivat meidän tontilla ja vaikka ne ovat kauniita ja upeita eläimiä, en niitä puutarhaani haluaisi. Toivon mukaan pysyttelevät jatkossa mielummin läheisillä pelloilla ja metsissä. Ajatuskin siitä, että nuo kauniit elukat alkaisivat pitämään puutarhaani ruoka-apajana, saa minut kauhuihini. IRTI MINUN REHUISTANI!!!! Koskee kaikkia elikoita! 

Taas tuolla puutarhassa käydessä alkoi sormet suorastaan huutamaan mullan kosketusta. Oijoij, olen yrittänyt pakottaa itseni vielä vähän malttamaan kylvöjen kanssa, vaikka jokin aika sitten paprikan siemeniä jo valikoinkin. Olin jo aloittamassa kylvöt, mutta päädyin vielä odottamaan hetken kuitenkin. Nyt tuo kylvöikävä on jo aivan kamala.  

Viime talvena aloitin esikasvatukset 1.1 joten se lienee hyvä aika tänäkin talvena aloittaa kylvöpuuhat. Vähän paprikoita ja orvokkeja... 

Joko muilla kylvösormia syyhyttää? 

Mukavaa talvipäiväntasaus-päivää Sinulle <3

Joulurauhaa ja lenteleviä pe***leitä

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen... Huh heijaa, joulu lähestyy huimaa vauhtia. Jännä, miten aika kultaa muistot ja joka joulu yllätyn siitä, miten kiukkuisia lapset osaavatkaan olla joulun alla. Kiukkuisia ja yliaktiivisia. Lähinnä tarkoittaen Taikaa tällä kertaa, mutta kyllä isommissakin lapsissa tietynlaista joulujännitystä on nähtävissä. Samoin itsessä. 

Tänään juttelimme ystäväni kanssa, että mikä ihme joulussa saa aikaan sen, että pinna kiristyy niin paljon. Toki kiukkuiset lapset samalla, kun itse hankkii lahjoja ja yrittää tehdä joulusta mahdollisimman kivan, alkavat pidemmän päälle vähän kiristämään pinnaa.  Mutta paljon herkemmin itsekin ärähtää nyt, kun normaalisti. Siinnä on kerrakseen ihanaa joulurauhaa, kun äitikin heittäytyy 3-vuotiaan tasolle kiukuttelemaan lelujen keräämisestä. Saattaapi olla, että äiti(kin) saa pelkkiä risuja ;) 

Hyvää joulun odotusta!

Joulutouhut alkavat olemaan hyvällä mallilla. Ruuat on hankittu ja melko valmiilla seteillä mennään, kuten tähänkin saakka. Tänään käytiin jo joulusaunassa. Huomenna paistetaan kinkku ja pidetään illalla porukalla kinkun maistiaiset. Oi joi, kinkku on kyllä parhaimmillaan hetki uunista ottamisen jälkeen! 

Sunnuntaina syödään koko porukan kesken jouluruoka, sillä illalla porukka alkaa hajaantumaan. Ilona lähtee isälleen ja HerraMiehen isommat lapset lähtevät äidilleen joulun viettoon. Minä, Taika, HerraMies ja Julia otetaan joulua kotona vastaan ja odotellaan maanantaista joulupukin vierailua. 

On vain kurjaa, kun joka vuosi HerraMies on sattunut olemaan muualla pukin käydessä. Miten se pukki aina sattuukin tulemaan juuri silloin, kun HerraMies on hakemassa puita tai vaihtamassa lamppua tai korjaamassa hyllyä. Perin kummallinen juttu...

Tonttuja ikkunalla

Flunssa on rääkännyt meidän porukkaa koko tämän viikon, mutta alkaa näyttämään sille, että keritään ehkä jopa parantumaan ennen aattoa. Se olisi kyllä huippu kivaa! Itsensä täyteen ahtaminen jouluherkuilla on huomattavan paljon kivempaa, kun maistaakin jotain. Tosin, minun ruokahaluilla homma hoituu ilman makuaistiakin, mutta olisihan se kiva lisä kuitenkin... Khih. 

Vanha joulukoriste

Lapset saivat vapaat kädet koristelujen suhteen ja seuraava otos kuvaa mielestäni meidän joulukotia todella hyvin. Kaikki mahdolliset enkelit, pukit, tontut, kynttilät ja Taikan muovailema kala ovat sulassa sovussa ikkunalla. Pitäisiköhän pyytää toimittaja kotiin tekemään juttua meidän harmoonisesta joulukodista? 

Nooh, leikki sikseen. Meillä ei ehkä ole järin tyylikästä, mutta kotoisaa ja tykkään siitä, että lapsiperheessä näkyy lasten ajatusmalli ja heidän kätensä jälki. Tietenkään omasta laiskuudesta tässä ei ole milläänlailla kysymys ;) 

Lasten tekemää joulukoriste-taidetta

Lapsia jännittää jo kovasti, mitä saavat joululahjaksi. Saati, mitä minä tykkään heidän antamista lahjoista. Videotakin lahjojen avaamishetkestä on vaadittu lähetettäväksi, kun osa ei kerran ole paikalla. Minusta se on niiiiin symppistä! 

Tälläisiä jouluun laskeutumis-mietteitä täällä. Huutoa, naurua, tohinaa ja meteliä. Aika kotoisaa, mutta onneksi joulu on kerran vuodessa vaan ;) 

Ihanaa viikonloppua Sinulle <3 

Unelmien hehku

Kuten jo tiedättekin, olen ryhtynyt Oriflamen edustajaksi. Sen vuoksi olen perustanut uuden Unelmien hehku-blogin, jossa kerron enemmän, miksi kosmetiikka-tuotteita käytetään ja mihin niistä voi saada apua sekä omia kokemuksiani Oriflamen tuotteista. Kerron myös omasta unelmastani elää sellaista elämää, joka eletään juuri nyt, eikä vasta joskus tulevaisuudessa ja miten Oriflame siihen liittyy.

Blogista löytyy tällä hetkellä esittelytekstin lisäksi vinkkejä talvikuivien ja takkuisten hiusten sekä jalkojen hoitoon. Blogin tarkoitus ei ole olla pelkkä mainoskanava, vaan idea on, että sieltä saa oikeasti apua erilaisiin kauneuden ja hyvinvoinnin pulmiin. En ole milläänlailla kauneuden ammattilainen, mutta terveydenhoidon ammattilainen olen ja haluan hyödyntää myös sitä osaamistani.

Jos kauneus ja hyvinvointi kiinnostaa sinua, niin tule ihmeessä tutustumaan myös uuteen blogiini. Kiva toki olisi, jos ryhtyisit blogin lukijaksi. Maatiaiskanasen Elämää-blogi jatkaa omalla aihepiirillään ja joulun jälkeen siirrytään taas pääasiallisesti puutarhailun maailmaan. Ihan kuin vähän jo sormia houkuttelisi päästä työntymään multapussiin ;)

Tervetuloa Unelmien hehkuun! https://unelmienhehku.blogspot.com/

Ihana itsensä hemmottelu-paketti - mitä se sisälsikään?

Sain ihanan paketin Why Not Pr:ltä ja esittelen teille sen sisältöä sekä kerron, mitkä tuotteet olivat omia lemppareitani. Näillä on ollut ihana hemmotella talven rasittamaa ihoa! *Postauksen kaikki tuotteet ovat PR-näytteitä. 

Organic Shop Gentle Face Peeling Apricot Mango-kasvokuorinta on hellävarainen kasvokuorinta-aine, joka puhdistaa ja uudistaa ihoa tehokkaasti. Orgaaniset aprikoosi ja mango tekevät ihosta pehmeän ja joustavan samettisen.

Itselläni kasvot tulivat aivan kirkkaan punaiseksi naamion käytön jälkeen. Näki aivan selvästi, missä kohtaa ihoa naamio on ollut. Luin saman reaktion tulleen muillekin, joten ei kannata kokeilla tätä ensimmäistä kertaa hetkeä ennen treffejä tai juhlia... Punaisuus katosi parin tunnin jälkeen ja iho oli sen jälkeen todella pehmeä ja ihanan tuntuinen. Käsittääkseni punaisuus vähän kuin kuuluu asiaan, kun kyseessä on glykolihappoon perustuva kemiallinen kuorinta, enkä ollut aiemmin sellaista kokeillut. Iho ei milläänlailla kutissut tai muuten ollut ärtyneen tuntuinen, joten en asiasta hätkähtänyt. Yllätyin kyllä hieman, kun huuhtelin tuotteen pois ja kasvojen iho oli sävy sävyyn pinkkien hiusten kanssa, khih. Onneksi ei ollut heti menoa mihinkään. 

Organic Shop Hand and nail cream-butter Indonesian Spa Manicure käsivoide on ihan super ihana! Koostumus on kevyen oloinen, mutta kuitenkin voide on oikeasti todella kosteuttava ja ravitseva. Ylang-ylang, buriti-öljy ja appelsiininkukkauute vahvistavat kynsiä, sekä ravitsevat ja korjaavat käsien ihoa.  

Vahva suositus! Mieto, miellyttävä tuoksu, mahtava koostumus ja loistava toimivuus!

Organic Shop Body Desserts-muotoilevan vartalovoiteen sisältämä appelsiiniöljy pehmentää ihoa samalla kun marokkolainen arganöljy tarjoaa pitkäkestoisen kosteutuksen. Kaneli ja muskottipähkinäöljy parantavat ihon ulkonäköä ja auttavat ehkäisemään selluliitin merkkejä. 

Tämä myös on tosi ihana tuote! Koostumus on tosi paksun tuntuinen, muttei ollenkaan rasvainen. Kuitenkin iho selvästi tuotteesta tykkää. Tasainen,  pehmeä  ja  kaikin  puolin  ihanan tuntuinen. Ja tämä tuoksu, oijoij, toistan itseäni, mutta I-HA-NA! Muotoiluvuudesta en osaa sanoa, sillä suklaa näihin aikoihin vuodesta tuntuu olevan tehokkaampi vartalon muotouttaja, kuin mikään muu...

Body Desserts Almond & Honey Milk Reviving -vartalokuorinta-aineessa yhdistyy  manteliöljy ja maitoproteiini, jotka kosteuttavat ihoa samalla kun luomuhunaja ja luomuvehnänalkioöljy nopeuttavat ja edistävät ihon luonnollista uudistumista. Ihosta tulee pehmeä ja kosteutettu samalla, kun kuollut ihosolukko poistuu. 

Tuotteen tuoksu ja koostumus olivat todella hyvät. Iho oli tuotteen käytön jälkeen pehmeä ja samalla myös kosteutettu. Itse en kuitenkaan ole kauhean innokas näiden vartalon kuorinta-tuotteiden käyttäjä. En oikein tiedä, mistä se johtuu, mutta jostakin syystä koen nämä aina vähän epämiellyttävinä käytössä. Liekkö aistiyliherkkyydellä olisi asian kanssa jotain tekemistä? 

Meillä tosin toinen Julioista rakastaa juuri kuorivia tuotteita, joten hän varmasti tästä tulee nauttimaan, kun pääsee purkin kimppuun.

Organic Shop - tuotteita ihon hyvinvointiin

Paketista löytyi myös super ihanan The Body Shopin tämän joulun tuotteita. Joku ehkä muistaakin, että olen muutamaan kertaan TBS:n ihanuutta täällä blogissakin hehkuttanut. Heidän tuotteet ovat niin mahtavan ihania ja niin on tämäkin sarja!

Peppermint Candy Cane suihkugeeli ja vartalovoide ovat taattua The Body Shoppia, eli ylellisen ihania, toimivia ja vielä kauniissa pakkauksista! Näissä on raikas piparmintun ja karkkikeppien tuoksu, joka ei ole kauhean voimakas, mutta niin ihanan suloinen. 

Suihkugeeli ei kuivata ihoa ollenkaan, vaan iho on pehmeä suihkun jälkeen ja oih, niin hyvän tuoksuinen! Vartalovoide puolestaan imeytyy nopeasti, joten rasvailun jälkeen pääsee samantien pukemaan päälleen. Inhoan sitä, jos vartalovoiteen imeytymiseen menee kauan tai jos iho on sen jälkeen lähmäisen tuntuinen, hyi! Suositus siis molemmille tuotteille, mikäli olet mintun tuoksun ystävä <3

The Body Shop - joulu

Lisäksi paketissa oli vielä Hübner Original Silicea Beauty Shots - iho, kynnet & hiukset-pakkaus, joka sisältää 30 annospussia. Silicea Beauty Shot:it sisältävät puhdasta mineraalista piitä ja biotiinia, joka edistää hiusten ja ihon pysymistä normaaleina sekä seleeniä, joka edistää kynsien pysymistä normaaleina. Annospussillisen voi syödä sellaiseen tai sekoittaa smoothieen, mehuun tai veteen. Itse kokeilin ensin sekoittaa sen veteen, mutta en tykännyt. Laimea aprikoosin maku ja lievä jauhoinen koostumus veden joukossa ei ollut minun juttu ollenkaan. Sen sijaan sellaisenaan tuote menee kivasti. Ensin itseäni vähän häiritsi juuri tuotteessa oleva tietty jauhoisuus, mutta nopeasti siihen tottui. 

Olen nyt käyttänyt tätä parisen viikkoa päivittäin, joten en vielä osaa kauheasti tehosta sanoa mitään. Parhaan tuloksen saamiseksi tuotetta suositellaan käytettävän vähintään kaksi kuukautta päivittäin nautittuna. Ainakin nyt kasvaneet uudet hiukset ovat olleet tosi kiiltävät, eikä kynnetkään ole lohkeilleet. Toisaalta, asiaan voi olla syynä muutkin tuotteet, mutta ei tästä ainakaan haittaa ole varmasti ollut. Omat ruokailutottumukseni ovat niin retuperällä, että erilaiset lisäravinteet tulevat oikeasti tarpeeseen. 

Omiksi suosikeiksi näistä nousi käsivoide sekä molemmat vartalovoiteet. Talvi rasittaa aina ihoa tosi paljon ja olen ollut yleensä hirmuisen laiska huolehtimaan ihostani. Näillä tuotteilla en koe milläänlailla rasittavana huolehtia itsestäni, päinvastoin. 

Näin ihanan paketin sain. Tälläiset yllätykset ovat aina tosi ihania ja piristävät arkea aivan valtavasti. Paketin mukana tuli vielä kortti, jossa sanottiin, että tuotteet on valittu yksilöllisesti juuri minulle. Koin sen niin ylellisenä ja hemmottelevana. Kiitos paljon Why Not Pr!  

Mitkä näistä tuotteista Sinusta oli kaikkein mielenkiintoisempia ja onko Sinulla näistä kokemuksia? 

Mitä viimeksi?

Aloitetaan uusi viikko kevyesti haasteen muodossa. Löysin tämän kivan Mitä viimeksi-haasteen Zaza´s Petals-blogista. Jos kyseinen blogi on Sinulle vieras, kannattaa käydä tutustumassa <3 

Viimeisin ruoka: Aamupalaksi mussutin ruisleipää. Perhe varmasti kiittää jälkikäteen ;) 

Viimeisin viesti: Tekstiviestinä tuli eilen muistutus Oriflamen tilauksista, jotka piti tehdä eilen, jos halusi tuotteet saada jouluksi. Whatsappina tuli viesti HerraMieheltä, jossa hänkin toivoi Taikan paranevan pian. Jep, flunssaa jälleen ja tällä kertaa Taika-parka on kipeänä. Toivotaan, että paranee pian! 

Viimeisin itku: Reilu viikko sitten itkin väsymystäni ja stressiä. Täälläkin asiaa jälkikäteen puin Tunnemyllerryksien myrskynsilmässä-postauksessa.  Olen kyllä muutenkin kyynelehtivää sorttia ja kyynelehdin usein myös liikutuksesta. Joskus tuo piirre on vähän ärsyttäväkin, kun olisi tilanteita, joissa toivoisi, ettei silmät kostuisi, mutta minkäs teet. Usein alan silloin räpsyttämään ripsillä siihen tahtiin, että joku varmaan kuvittelee, että yritän lähteä lentoon. Mutta ei, ihan vain yritän saada kyyneleet pysähtymään. Ja hyyyyvin onnistuu, voinette kuvitella ;)

Viimeisin nauru: Taikan touhuille äsken nauroin. Tyttö on aina niin ihanan tosissaan, kun alkaa selittämään asioita ja tohottaa samalla. Vaikka olen kyynelehtiä, olen myös kova nauramaan. Milloin hihitän ja milloin hohotan. Joku ehkä muistaa, että olen joskus kertonut naurukohtausteni välillä menevän siihen pisteeseen, että kyyneleet vaan valuvat, enkä pysty kunnolla edes hengittämään ja lopuksi pidän ihmeellistä röhkintä tai hirnunta-ääntä. Jeee, nämä ovat hauskoja tilanteita julkisilla paikoilla ;) 

Viimeisin hermostuminen: Taikalle hermostuin, kun hänellä on tällä hetkellä todella vahva vastaan vänkäämis-kausi meneillään. Siitä ärähdin, että älä aina vänkää vastaan. Yllätyttekö, jos kerron, että tyttö vastasi: Enkä vänkää vastaan! 

Viimeisin ostos: Hmmmm... Varmaankin ruokaostokset kaupasta... 

Viimeisin muutos sisustukseen: Olohuoneen pöytäpuutarha lienee viimeisin. Se ei mahtunut keittiöön, joten sijoitimme sen olohuoneeseen, joka on ihan keittiön vieressä avoimena tilana.

Viimeisin lukemani blogiteksti: Zaza´s Petals: Mitä viimeksi?

Viimeisin suunnitelma: Keskiviikkona mennää HerraMiehen kanssa kahdestaan viimeisille joululahjaostoksille ja ruokailemaan. Lahjat tosin on jo melkolailla hankittu, joten ihan oikeaa tarvetta reissulle ei ole, mutta se on ollut meillä jokavuotinen tapa, joten toteutetaan tänäkin vuonna. 

Ihanaa uutta viikkoa Sinulle! Se olisi enää vain tasan viikko jouluun, aika huimaa! Ja sitten pääseekin jo siirtämään katseensa puutarhan pariin, khihiii! HerraMies ei jostain syystä ymmärrä asiaa ollenkaan ja pitää minua vähän kajahtaneena, kun asiasta puhun. Kuulema tulee hyyyyvin pitkä talvi. 

Jouluasetelmien tekoa

Teen joka vuosi jouluasetelmia, joilla ilahdutetaan sukulaisia. Itse tehty asetelma on kiva vieminen, josta ainakin toistaiseksi saajat ovat kovasti tykänneet. Jouluasetelmia tekemällä myös oma joulufiilis kohoaa ja kuten tiedättekin, on tänä vuonna tuon fiiliksen löytyminen ollut itselleni vähän haastavaa. 

Nyt joululaulut, yhteinen piparien paisto-hetki ja jouluasetelmien teko on saanut itsellenikin joulun tunnelman sydämeen.

Olen yleensä käyttänyt jouluasetelmiin sammalta ja jäkälää, mutta tänä vuonna korvasin ne huonekasveilla, sillä halusin saada jouluasetelmiin vähän jotakin uutta ja jotakin sellaista, joka jää asetelman saajalle myös joulun jälkeen. 

Käy Jutunjuuri blogista kurkkaamassa, millaisia asetelmia tänä vuonna tein ja ota vinkit omiinkin asetelmiisi. Postaukseen pääset klikkaamalla tästä.

jouluasetelma

Perjantain kunniaksi salaisuus julki

Enää en malta millään olla kertomatta teille sitä "salaisuutta", josta olen muutamaan kertaan vinkannutkin.  Viime vuoden viimeisessä postauksessa kirjoitin näin:

"Itse en tee muita uuden vuoden lupauksia kuin sen, että tavoittelen yhtä suurimmista unelmistani rohkeasti ja pelotta. Aika näyttää toteutuuko unelmani, mutta ainakin aion yrittää."

Sillä tiellä ollaan vuosi menty ja aika on näyttänyt, että unelmani toteutuu. Joko arvaat, mistä on kyse? 

Reilu vuosi sitten sain puhelun, joka yllätti minut täysin. Voinette ehkä kuvitella asian. Suuri unelma, joka on kulkenut mukana lapsesta saakka ja yht äkkiä, täysin yllättäen, joku soittaa ja tarjoaa mahdollisuutta toteuttaa tuon unelman. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämän on pakko olla jotain pilaa ja seuraava oli, että ei minusta siihen ole, en minä osaa. 

HerraMiehelle, kun kerroin puhelusta, hän totesi heti, että kai sanoit, että lähdet hommaan mukaan? No en... Sanoin miettiväni asiaa. Kuulema aivan älytöntä. Samoin ystäväni sanoivat heti, että toteuta unelmasi, äläkä turhaan enää mieti ja pelkää. 

Niinpä soitin takaisin ja siitä jonkin ajan kuluttua kirjoitin kirjan kustannussopimuksen. Kyllä vaan, sitä tässä ollaan puuhattu vuosi ja siinnä on syy, miksi viime kesä oli kiireisempi kuin mikään aikaisempi. Puutarhakirja, jonka kuvat otetaan omasta puutarhasta, ei ole järin kaunis, jos helle ja kuivuus tappaa kasvit, khih. 

Tässä on myös se syy, miksi ruoskin itseäni henkisesti valokuvaamisen kanssa viime kesänä ihan hulluuteen saakka. Ja ehkä tässä on myös syy, miksi otin tänä vuonna syksyn kiitollisemmin vastaan kuin koskaan. Ajattelin, että huh, selvittiin! Khih. 

Yksin en olisi selvinnyt millään kasvien hoitamisesta, joten suuren kiitoksen ansaitsevat etenkin Ilona ja Julia, jotka auttoivat kastelussa tuntikausia viime kesänä. 

Kiitoksen ansaitsette myös te lukijat. Ette tienneet asiaa, mutta usein kauniit kommenttinne kantoivat vaikeiden hetkien yli. 

Puutarhakirjani siis ilmestyy keväällä. Kyseessä ei ole tomaatti-kirja, vaikka niin olisi saattanut kuvitella ;) Kirjan sisällöstä pääsette kuulemaan vielä myöhemmin lisää, mutta en enää malttanut millään olla paljastamatta tätä salaisuutta teille. Joko olit arvannut asian? 

Mukavaa viikonloppua <3

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on?

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinnäkö joulu on? 

Kiirettä huisketta, salaisuus kuisketta, siinnäkö joulu on? 

Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.

Joulu saapuu jokaiselle-joululaulu on yksi suosikeistani ja se tuppaa olemaan melkoinen korvamato koko joulun ajan. Onneksi on mieluinen korvamato, eikä toistaiseksi ainakaan kukaan ole tunkenut suuhuni esimerkiksi likaista sukkaa hiljentääkseen rallatukseni. Toki samaa korvamatoa on kiva tartuttaa muillekkin, khih khih. 

Vaikka laulussa osittain kritisoidaankin jouluhössötystä, niin minusta ainakin tuo piparin tuoksu todella kuuluu jouluun ja sen odotukseen. Joulufiilis hiipii sydämeen heti, kun piparien leivontaan aletaan ja se lasten riemu on tarttuvaista sorttia. 

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinnäkö joulu on?

Joulun odotukseen olennaisesti mielestäni kuuluu yhdessä tekeminen ja yhdessä hössöttöminen. Meidän mimmilauma, kun alkaa jotain tekemään, niin todellakin voi puhua hössöttämisestä. Voinette kuvitella 4 äänekästä, innokasta naispuoleista henkilöä tekemään yhteistä asiaa... Kyllä kyllä, selvää hössötystä! 

Kaikki puhuvat toistensa päälle ja kikattavat ja... no hössöttävät! Ei sitä voi muutoin kutsua. 

Kiirettä huisketta, salaisuus kuisketta, siinnäkö joulu on?

Mutta juuri siitä itselleni tulee SE fiilis, joulun tunnelma. Heti alkoi jouluttamaa <3 

Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja, seimen luona annetaan.

Ja kun maistelee piparitaikinaa leipomisen lomassa, niin mieleen tulee niin monet aiemmatkin joulut, kun ollaan yhdessä pipareita tehty. Usein meillä on joululaulut ollut soimassa taustalla, mutta jostain syystä sen pitää aina olla julmetun kovalla, jotta se kuuluisi... Ehkä syynä on se akkojen kälätys...

Tähti ja kuusi, lyhtykin uusi, siinnäkö joulu on?

Paistamisen jälkeen se tuoksu kodissa... oijoij! Siinnä todella on joulun tuntua ja meininkiä. Joskus minulla oli piparin tuoksuinen (ja muotoinen) kynttilä ja se oli aivan ihana! Sitä oli pakko nuuhkia monta kertaa päivässä ja fiilistellä. Hmmm, vieläköhän niitä jostain löytyisi?

Lapsenko juhlaa, paljon kun tuhlaa, siinnäkö joulu on?

Taika haluaa lähes päivittäin kirjoittaa joulupukille uusista toiveista. Lelulehti auki ja sitten sormella tökitään jokaista kuvaa ja sanotaan: "Kirjota toi, toi, toi, toi, toi, toi ja toi... Joko käännetään sivua?" Sitten, kun kysyn, että tietääkö tyttö, mitä ne ovat, vastaa hän iloisesti: "Ei mitään hajua, mutta haluan ne". 

Tiivistettynä joulun toiveet ovat tytön omien sanojen mukaan: Haluan kaikkea ja karkkia. Jep, siinnähän  sitä onkin jo toivetta kerrakseen ;)

Onneksi Taika ymmärtää sen, ettei kaikkea voi saada. Muuten voisi olla ikävä jouluaatto tytöllä.

Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja, seimen luona annetaan.

Paketoin eilen joululahjoja ja kuuntelin samalla joululauluja. Jostain syystä etenkin Suvi Teräsniskan laulamat joululaulut saavat minut kyynelehtimään vuosi toisensa jälkeen. Niissä on jotain niin haikeaa ja Suvin ääni menee ihan ihon alle. Pohdin ihan niitä ensimmäisiä joulujani, joita muistan ja kyllähän se haikeaksi ja surulliseksi veti. Toisaalta myös näin aikuisena näkee sen yrittämisen, mitä etenkin isälläni oli niissä jouluissa. 

Muistelin myös ensimmäistä sijaisperhe-jouluani. Härreguud sitä lahjojen määrää. Se veti pikkuisen sanattomaksi silloin. Jostain syystä kuitenkin jossakin vaiheessa aloin vihaamaan joulua ja koin aina valtavaa ulkopuolisuuden tunnetta. Vasta omien lasten myötä opin rakastamaan joulua ja nauttimaan sen tunnelmasta. 

Ehkä siinnä on yksi syy, miksi ruoskin itseäni niin paljon siitä, etten ole tänä vuonna saanut joulua laitettua. Se, että olin itse vihannut joulua ja tuntenut oloni silloin yksinäisemmäksi kuin koskaan, enkä halua, että omat lapseni kokevat joulua ahdistavana ja itkettävänä aikana. 

Nyt täällä joka tapauksessa jouluttaa jo kaikkia ja tänään käyn illalla hakemassa joulukoristeet kaapista ja annan lapsityövoimalle vapaat kädet laittaa joulun sellaiseksi, mistä he tykkäävät. Saa nähdä, mistä tontut alkavat kurkistelemaan ;)

Tiptap tiptap, iloista torstaita Sinulle <3

Kuvatekstit: Joulu saapuu jokaiselle-laulun sanat. Tekijä: Jukka Kalevi Salminen

Sulkalauma lehdessä

Olipas tänään kiva yllätys postilaatikossa. Nimittäin MAATIAINEN-lehden uusin numero, jossa on juttu meidän sulkalaumasta. Juttu on oma kirjoittamani, sillä sain viime kuussa pyynnön kirjoittaa meidän kanoista jutun kyseiseen lehteen. Myös kuvat ovat minun ottamiani.

MAATIAINEN-lehti on Maatiainen ry:n jäsenlehti, jossa on asiaa maatiaiskasveista, -eläimistä ja perinnemaisemista.  Yhdistyksen tarkoitus on säilyttää vanhoja viljely- ja koristekasveja, alkuperäisiä eläinrotuja ja kulttuurimaisemia.  Yhdistykseen kannattaa ehdottomasti tutustua ja liittyä  <3 Tärkeistä asioista on kyse!

Julkkiksille piti toki viedä vähän rusinoita juttu-palkkioksi, eikös se ole vähintä, mitä voi tehdä? Samalla otin vähän kuvia sulkalaumasta teidän iloksi <3 Tiedättekö, mie niin kaipaan sitä, kun pihassa touhuaa ja nämä tyypit ovat tohinassa mukana! Kanalassa toki heidän kanssaan voi aikaa viettää, mutta se ei ole läheskään samanlaista, kun silloin, kun saavat olla vapaana ulkona.

Sulo

Ruoka maistuu talvella hyvin... 

Hipsu

"Valkoinen" kana

Lotta

Sulo ja Fenix

Kukko

Martta

Mukavaa keskiviikkoa <3 Täällä on alkanut joulutus jo tuntumaan, mutta siitä lisää huomenissa!